No mutta mitäs sitten ensi vuonna

Vuosi vaihtuu ja joka toisessa koirablogissa luetellaan seuraavan vuoden tavoitteita. Näin teemme mekin! On sitten vuoden päästä valtavan hauskaa katsoa, kuinka hyvin me näistä tavoitteista suoriuduttiin. Missä ylitetään odotukset, missä epäonnistutaan surkeasti ja nauretaan sille kuinka naiivi olin vuotta nuorempana ...? Hah, ehkä kuitenkin toivotaan tuon ensimmäisen täyttymistä ja pysytään positiivisina.

Harmittaa kyllä etten viime vuonna suunnitellut mitään, mutta eipä minulla ollut silloin mitään suunniteltavaakaan. Himmaillaan kotona ja opitaan tavoille. En kyllä silloin olisi voinut kuvitella missä me ollaankaan nyt! Toukokuun lopulla kirjoitin kesän suunnitelmista näin: Suunnitelmissa on mätsäreitä ja tokossa sekä näyttelytreeneissä käymistä, vähän olen suunnitellut että voisi käydä agilityäkin treenamassa pentu- tai alkeiskurssin. Ihan vain meidän molempien iloksi, tosin eihän sitä koskaan tiedä vaikka 
innostuisimme molemmat siitä! 
 Ja nyt on agilitystä tullut meidän rakkain ajanviettotapa ja tokokin on aika lailla hienomman näköistä kuin tuolloin olisi edes ajatellut.

Noh, itse asiaan siis. Mitä tavoitteita asetan meille ensi vuodeksi?

• Jedille lisää lihasta ja painoa. Tämä on ihan tärkeimpänä. Parin viikon sisään Jedi on laihtunut taas hirveästi (paino 6,3 kg), kun se jostain syystä piti paastoa. Totta puhuen tuo koira on tällä hetkellä niin luuta ja nahkaa että minua ahistaa kun ajattelenkin asiaa.
•  Luustokuvissa käyminen, tammi- tai helmikuussa.
• Arkielämässä: ohitukset ja luoksetulo vielä    paremmiksi. Jedi tulee varsin mallikkaasti luokse, mutta on tässäkin parantamisen varaa. Ohitukset sen sijaan vähän niin ja näin, Jedi ottaa aina hirveästi kierroksia vastaantulevista koirista vaikka ajoittain ihan nätisti ohittaakin.
• Agilityssä: kaikki esteet valmiiksi, A:lle juoksukontaktit, vauhtia ja irtoamista, ehkä käydään mölleissä ja jos oikein hurjiksi ruvetaan niin ehkä jopa virallisissa starteissa? Saa nähdä, sillä sen aika koittaa vasta sitten kun minä luotan Jediin ja itseeni tarpeeksi.
• Tokossa: Alon liikkeet kuntoon, tällä hetkellä hyppyä lukuun ottamatta kaikki on ainakin aluillaan. Lisäksi voisi noudon ja kaukot saada mallilleen. Käydään jatkoryhmän treeneissä. Ennen kaikkea, pidetään hauskaa ja tehdään tokosta yhtä kivaa hommaa kuin agilitystä.
• Kierretään kaikki mahdolliset mätsärit koska se on niin hauskaa! ;) Näyttelyissä käydään ainakin alta kahden viikon päästä Lahden ryhmiksessä (hui) ja riippuen siitä miten siellä pärjätään niin muissakin. Tästä nyt on hankala mitään tavoitteita laittaa, koska enhän minä pysty tuon koiran ulkomuotoon vaikuttamaan, paitsi ehkä harjaamalla sen oikein nätiksi. :D
•  Joko Dobo-kurssille osallistuminen tai sitten ostan välineet kotiin.
•  Ennen kaikkea pidetään hauska vuosi yhdessä! Ja nautitaan siitä että Jedi on vielä ainoa koira taloudessa... ;)

Kuvat eilisistä aksatreeneistä, kiitos Miralle kuvaamisesta!

Vuoden viimeiset treenit

Joululomalla ollaan tokoa harjoiteltu läheisellä hiekkakentällä, häiriössä - keskitytty ihan puhtaasti motivaatioon ja hauskuuteen! Alun perin suunnittelin tekeväni ihan kunnon treenin, melkein kaikkia ALOn liikkeitä mutta Jedi häiriintyikin yllättävän paljon kauempana menevistä autoista ja ohikulkijoista, eikä sateinen sää auttanut asiaa... Niinpä annoin hiiiirveästi kehuja kaikesta minuun kohdistuvasta huomiosta ja katsekontaktista, nameja satio ja leikkiä herui. Siitä Jedi alkoikin ihan itse tarjoamaan seuraamista :) Seuraavana päivänä menin tekemään ihan samaa hommaa, ja Jedi oli kyllä niin innoissaan! Pitää vaan muistaa tehdä useamminkin tällaista treeniä, kyllä se tokokin voi olla ihan hauskaa jos itse niin päätän! Pitää myös muistaa palkata useammin juoksemisella ja riehumisella. Jedi palkkautuu hirmuisesti minun kanssani juoksemisesta, en tiedä miksi mutta se on vaan sen mielestä hurjan hauskaa. Agissakin on kivempaa tehdä vauhdikkaita ratoja kuin kiemuroita joissa Jedi liikkuisi ja minä pysyisin lähes paikallani.

Tänään käväistiin aksaamassa Manun ja Miran kanssa. Olin suunnitellut tekeväni rataa jota näissä treeneissä tehtiin, koska se oli minun mielestäni niin mukava rata muttei päästy sitä tekemään kokonaan. Harmikseni hallissa oli esteet laitettu niin etten tuota rataa kyennyt rakentamaan, ei vaan haba riitä A-esteen siirtelyyn! Keskityttiin siksi sellaisiin esteisiin joita ei usein harjoitella, eli kepit, pussi, rengas ja keinu. A-estekin kuuluisi näihin, mutta olen vihdoin päättänyt että opetan siihen Jedille juoksukontaktit niin pitää ne perusteet tehdä ensin.

Kepit meni tähän tyyliin:

Ei olla vissiin koskaan tehty kahtatoista keppiä ilman välipalkkaa, siihen nähden meni tosi kivasti. Muutama epäonnistunut toisto mutta enemmän kuitenkin niitä onnistuneita! Nyt kun Jedi ymmärtää mitä sen pitää tehdä niin keväällä laitetaan niitä vähän kujaan ja sitä kautta opetetaan lisää vauhtia.

Pussiakin ollaan ennen menty vain niin että joku pitää kangasta inasen ylhäällä, mutta nyt Jedi meni ihan ilman apuja. Se taisi itseasiassa vähän ihastua pussin tekemiseen, kun se itsenäisestikin vain meni sitä innoissaan ja vei lelunkin sinne koppaan piiloon :'D Rengasta ei olla pitkään aikaan tehty mutta kyllä sekin meni, muutaman kerran Jedi meni sivusta. Se taisi olla siinä vaiheessa jo vähän väsynyt, niin yritti vähän "huijata" ettei tarvitsisi ponnistaa - vaikka rengas ihan matalimmalla olikin.

Keinu otti edistyaskeleen, kun tehtiin pamautteluleikkiä jo vähäsen korkeammalla keinulla!

Jedi oli alussa vähän hämillään ja taisi vähän arastellakin, mutta selvästi rentoutui vähän ajan päästä. Täytyy sanoa että Jedi on uskomattoman helppo agilitykoira, vaikka itse teen virheitä niin se tekee silti niin kuin ajattelin ohjaavani! Vielä kun saadaan enempi estehakuisuutta ja irtoamista sekä vähäsen enempi vauhtia niin sitten meitä ei kyllä pysäytä mikään ;)

Joulu vietetty

Aatonaattona Jedi pääsi pitkästä aikaa metsään kirmailemaan kaverin kanssa! Vaikkei Manu olekaan mikään nopein taikka ketterin juoksukaveri niin Jedillä oli ainakin hurjan hauskaa. Jedi myös käyttäytyi yllättävän siivosti, tuli luokse kun kutsuin, uskoi kiellot ja jalkakäytävällä käveli nätisti vaikka Manu menikin ihan vieressä. Mitä kummaa?

 

 

Oli muuten tosi hassua kun jossain päin metsää oli lunta ja jossain taas ihan syksyiset maisemat. Ei kyllä kovin jouluista ole ollut kun on ihan musta maa!

Jouluaattokin sujui varsin rauhaisissa tunnelmissa, Jedi otti tosi rennosti kaiken. Ei edes yrittänyt kajota joulukuuseen, viime vuonna oli vähän sellaista ongelmaa ;) Jedi sai myös hirmuisesti lahjoja, niin paljon että aloin pohtia ollaanko me ihan tärähtäneitä kun niin paljon tuota koiraa hemmotellaan. Jedi sai kaksi lelua, kanafileitä, HHC:n herkkutikkuja ja hyytelötölkin, valjaat ja Pomppa-takin. Itse sain agilityyn Etelä-Suomen Shelttien kautta tilatun takin, ja se on niin ihana! :) Se on veden- ja tuulenkestävä ja ratkaisee minulla olevan ongelman; agitreeneissä tulee toppatakissa läkähdyttävän kuuma mutta kevyemmissä takeissa palellun ennen kuin päästään tositoimiin.

Molempien uudet agilitytakit, minulla vielä shelttibrodeeraus rinnuksissa :)

Tänään ja huomenna kierrellään isovanhemmilla, ja Jedi nauttii siitä täysin rinnoin. Niin paljon ihmisiä ja niin paljon huomiota!

Tämän joulun varjopuoli on ollut se että Jedi on pitänyt taas useamman päivän paastoa ja laihtunut parisataa grammaa. Jedi on niin rakas, äärimmäisen rakas mutta tällaisina päivinä vaan tuppaan ajattelemaan että miksei minulla voisi olla toista koiraa, sellaista ahnetta... Sen jälkeen vaan tulee hieveät tunnontuskat koska Jedi on mulle täyden kympin koira enkä sitä kyllä keneenkään muuhun vaihtaisi. Kukaan ei kyllä koskaan sanonut että koiran omistaminen olisi näin henkisesti rankkaa. Jos se jatkaa laihdutuskuuriaan niin pitää kyllä käyttää se eläinlekurilla, että onko sillä mitään häikkää terveydessä, vaikkapa närästystä ja ehkä saataisiin vinkkejä lihottamiseen.                                                         

Rauhaisaa joulua

Pari sanaa aiheesta RUOKA

Aika tasaisin väliajoin mä tänne avaudun Jedin nirsoilusta ja sen ruokinnasta. Nyt on taas väliraportin aika ;) Mähän yritän koko ajan saada Jediä vähän lihomaan, kun se kovin hoikka on. Vaa'an lukemat on aina näyttänyt tosi pieniltä verrattuna muihin koiriin, tai siis muihin samankoirkuisiin sheltteihin että olisi suht vertailukelpoisia lukemia. Vähän mua aina ihmetytti kun Jedi tuntui painavan useamman kilon vähemmän kuin samankorkuiset rotutoverit, vaikka se ei mitenkään hirvittävän laiha olekaan - hoikka, mutta kylkiluiden ympärillä on kuitenkin vähän tavaraa. Päätinpä sitten eräs kaunis päivä mitata sen korkeuden uudelleen ja lukema oli tällä kertaa 38,5 cm, puolitoista senttiä vähemmmän. Oho. Paino ei siis enää ihan niin pieneltä vaikuta.

Projekti Lihotus ei ole kovin kehuttavasti mennyt. Useampi kuukausi on jo kulunut, mutta Jedi on lähinnä laihtunut! Alussa se painoi inasen päältä 6 kg, se käväisi seiskan lukemissa ja tällä hetkellä se on palttiarallaa 6,7 kg. Huoh. Sillä on aina joskus sellaisia paastopäiviä kun se ei vaan tahdo syödä ollenkaan, ja joskus se syö useamman kerran viikossa kupin tyhjäksi. Useimmiten se syö noin puolet tai enemmän, jättää kuitenkin vähäsen. Voisihan sille toki vähemmänkin antaa, mutta silloin se ei ainakaan lihoisi. Varsin tuskastuttava asia, eihän yleensä koiranomistajat joudu tällaisten asioiden kanssa painimaan, pikemminkin liiallisen ahneuden...

Useamman kerran olen kyyneleitäkin tirautellut yksinkertaisesti Jedin nirsouden takia. Se on yllättävän rankkaa, uskokaa pois. Kaiken näköisiä vippaskonsteja ollaan yritetty, erilaisia ruokintatapoja ja ruokamerkkejä. Aina ollaan kuitenkin oltu sillä periaatteella että jos ei syö niin silloin ei tipu yhtään mitään ennen seuraavaa päivää, ja tällöinkin se sama annos nenän eteen, kyllä se sitten syö kun sen on nälkä. Ei sekään ole näyttänyt Jedin kaaliin uppoavan, ehkei se vaan välitä. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla streessamatta tästä enää yhtään enempää. Se ei suuhteessa paina niin vähää kuin luulin sen painavan, nuoren (agility)koiran on syytäkin olla hoikka, se saa massaa myöhemmin ja ehkä Jedi ei vaan tarvitse niin paljoa ruokaa. Sitä paitsi, jos minä olen joka kerta vahtaamassa kupilla että voi ei, toivottavasti se syö, no ei se kuitenkaan syö, niin luulenpa että sekin mielentila tarttuu Jediin. Ei siis stressiä. Sillä on kuitenkin lihaksiakin ihan mukavasti, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen. Syököön siis ihan niin paljon kuin huvittaa.

Älä ole mamma vihainen. Ollapa taas pikkupentu talossa... <3

Kyllähän te ne teinipojat tiedätte

Tänään Jedi kävi kattomassa Lumi-tätiä ja omistajansa toista koiraa Taicaa. Voi että kun oli niin rohkea pentu, äitiinsä eli Jedin mummoon selvästi tullut! Tuli minun syliini kiehnäämään ja Jedillekin pisti hienosti kampoihin. Jedi näytti taas olevansa Kamala Koira, tuumi että ihanaa kun on kaksi narttukoiraa paikalla ja oli koko ajan kiipeämässä vuoroin kummankin selkään... Lopetti kyllä kun käskin mutta sitä saikin olla käskemässä koko ajan. Jedi oli myöskin ihan koko ajan liikkeesä, minun piti muutaman kerran napata se syliin rauhoittumaan. En tainnut sille pentuna tajuta opettaa että se voisi rauhoittua vaikka onkin koiria ympärillä, ihan hyödyllinen taito sekin olisi... Lumikin siinä veteli sikeitä kun Jedi paini hetken Taican kanssa :D

Noista kahdesta oli kyllä mahdoton ottaa kännykällä kuvia...

 

 

Tauon paikka

Tänään käytiin viimeisissä ohjatuissa treeneissä ennen joulua, ensi vuoden puolella sitten jatketaan niin agin kuin tokonkin suhteen! Saatan tosin käydä omatoimitreeneissä lomalla mutta se jää vielä nähtäväksi.

Treenit meni tänään varsin kivasti. Tajusin lopettaa ajoissa, en puskenut Jediä äärijaksamiseen vaan lopetin silloin kun sillä oli vielä hyvä vire. Ratakin meni tosi näpsäkästi, Jedi irtosi varsin hyvin! Olen oppinut kyllä tuntemaan tuota koiraa lähiaikoina paremmin, rataantutustumisessa mietin että miten linjaan kulkuni niin että Jedi varmasti menee putkeen eikä siitä ohi, kun ennen ajattelin vain että hyppy, hyppy, putki. Kymppiputken jälkeen olikin vähän hankala linjata 12-putkelle, kun leijeröitiin kutoshypyn takaa ja sen linja taas osoitti liikaa pois putken suulta. Piti vain vähän himmata niin että lähden liikkeelle tarpeeksi kaukaa, mikä oli kummallista kun yleensä pitää juosta niin lujaa koko ajan. Saatiin kuitenkin useampi nollarata, jes! Jedi on kyllä mukava kun se pysyy niin hyvin hanskassa, ei ole koskaan ollut ongelmaa että se irtoaisi väärille esteille - esim. kaikkien muiden ryhmäläisten piti miettiä miten saada koira olemaan menemättä putkeen vitoshypyn jälkeen, mutta Jedi ei edes vilkaissut sinne kun oma rintamasuuntani oli seuraavalle hypylle. Toki olisi mukavaa jos se irtoaisi paremmin, mutta siinäkin on tapahtunut lähiaikoina huimaa kehitystä ja kyllä sekin ajan mittaan parantuu!

Radan jälkeen tein taas vähän keinua, ja Jedi oli hirmu innoissaan. Ehkä kohta säätää sitä jo vähän korkeammalle :)

Ja voi hellanlettas kun ryhmäläisellemme on tullut pikkuinen bortsun pentu, joka oli tänään tutustumassa agilityhallin hälinään. Se oli niin pikkuinen ja topakka pikku pakkaus! Jedikin oli ihan innoissaan, vähän liiankin. Piti vähän käskeä toista rauhoittumaan kun pentu ei ihan noin tungettelevasta lähestymisestä pitänyt. Yllättävän nätisti Jedi kuitenkin oli, ja totteli kun käskin sitä rauhoittumaan. Huomenna Jedi pääsee näkemään toista pentulaista, kun treffataan Jedin parikuukautta vanhaa tätiä! Jedin "mummon" pentu siis muutti vastikään lähistöllä, mikä oli tosi mukava juttu :)

PS. Joku edusti Sheltit-lehdessä <3

Kontaktia kaikkialla

Oudoista leikkauksista ja muutamasta oudosta pätkästä keskellä videota on äitiäni kiittäminen :D Mutta puomi on aika lailla kuosissa :) Vaikka ainahan se voisi olla nopeampi, mutta se tullee aikanaan. Ja kyllä se treenin videoiminen on opettavaa, kamala miten typerästi mä hyppelehdin ja huidon käsillä ja ja...

Puomin lisäksi harjoiteltiin keinua, joka oli säädetty matalimpaan asentoon ja laitettu vielä palanen pitämään sitä mahdollisimman pienellä liikkeellä. Eli siis ihan puhtaasti ääneen ja liikkeeseen totuttelua. Viimeksi keinua tehtiin varmaan ainakin kuukausi sitten, ja sekin taisi olla ihan ensimmäinen kerta... Tällä kertaa päästiin kyllä vähän eteenpäin! Jedi oli nimittäin täysin rentona keinun päällä ja innoissaan meni päästä toiseen! Sillä ei ole onneksi minkäänlaista ääniarkuutta.

Näiden lisäksi tehtiin ihan vähän irtoamisen harjoittelua parilla hypyllä ja putkella. Muutama toisto meni ihan kivasti mutta loppua kohden Jedi selvästi väsyi niin ei paljoa ehditty sitä treenata. Hallilla oltiin taukoineen 45 minuuttia, ja minusta tuntuu että olisi voinut olla vähän nähemmänkin aikaa niin ettei Jedi ehtisi ihan väsyä vaan periaatteella "se jaksaisi tehdä vielä vähän". Tuntuu vaan vähän tylsältä maksaa siitä että olen siellä tunnin jos olenkin siellä vain puolet siitä :/ Yksi syy lisää miksi tänne taloon tarvitaan uusi pentu... ;D

Kontaktia treenattiin kotonakin! Tosin katsekontaktia. Olen laittanut Jedin ansaitsemaan ruokansa, jotta sille maittaisi paremmin. Aina ei jaksa ihan kunnon treeniä vetää niin katsekontaktin treenaaminen on ihan kätevää ja hyödyllistä. Eihän se voi koskaan olla liian vahva! Onneksi Jedille kelpaa sen nappulat namina, ainakin silloin kun sillä on edes vähän nälkä. Kupista se saa sitten vain lihat. Jedin logiikka on kyllä vähän kummallista, kun se himoitsee nappuloita nameina mutta kuppiin se jättää ne syömättä...

Nyt tokottaa

Pitkästä aikaa tokoisaa videota. Seuraaminen on edistynyt viime aikoina hurjasti, oikea paikka pysyy paremmin ja oikealle kääntyminen on jo aika jouhevaa. Vasemmalle kääntyminen vähän vaiheessa mutta treenimäärään nähden sekin on jo ihan mukavan näköistä.

(Vähän selityksen makua, mutta Jedi käännöksen aikana ihmetteli nurkassa kuvaavaa äitiäni joten siksi ei mennyt käännöskään ihan putkeen :D Siksi myös tahdoin tehdä sen uudelleen ja sanoin ylimääräisen käskyn jotta tehtävä vähän helpottuisi) Ihana huomata miten Jedillä häntä heiluu :)

Sitten meidän "kaukotreeniä", toisin sanoen asennonvaihtoja. Seisomaan siirtyminen makuusta ja istumisesta sujuu ihan hyvin, mutta istuessa ja maahanmennessä se vähän siirtelee takajalkojaan. Sitä kun on vielä vähän hankala huomta, pitää kuvata vähän useammin. Paras olisi peili maantasossa, mutta meillä ei sellaista valitettavasti ole!

Ja meidän koirapa onkin monikielinen, seiso-käsky oli jo näyttelyseisontaan joten tokossa käskynä toimii stå. Liikkeesä seisomisessa taas on hyvin saksalaisittain äännetty sssschhtop! :D

Kävinpä tänään katselemassa Manun, Edin ja Xidon agilitytreenejä. Harvemmin näkee agiradoilla mäyräkoiria, beagleja tai chihuahoita, mutta varsin hienosti kaikki menivät :) Mulla on niin hirveä hinku treenata aksaa, taidanpa viikonloppuna käväistä hallilla!

PS. Sadas teksti, huisia! Ja blogi ylitti kymmenentuhannen katselukerran rajan, vielä huisimpaa!

Törkeen siistii

Noin sanoi koutsi mulle tänään agilitytreeneissä :3 Ihan tyylipuhtaasti ei menty, mutta aika makeesti kuitenkin!

Äh, iski virhe rataan. 11-hyppy siis toisinpäin!

Kerrankin oli vähän vaihtelua esteissä, ei pelkkää hyppyä ja putkea. Eka este siis pöytä, mitä ei virallisesti olla koskaan menty, mutta olen metsässä ja kotona tuolien kanssa harjoitellut. Jedi kyllä ymmärsi hienosti mitä piti tehdä muttei millään olisi malttanut olla paikallaan viittä sekuntia, varsinkin kesken radan. Onneksi se on aika harvinainen este ;)

Jedi irtosi tosi mahtavasti putkiin ja hypyillekin. Lopuksi mentiin muuten täydellinen suoritus mutta pöydälle piti mennä useamman kerran kun Jedi oli sitä mieltä että määä tahdon jatkaa matkaa! Oma vika toisaalta, olisin minä voinut pysähtyä hetkeksi, ei siinä kiirettä ollut. Muuten meni tosi nätisti, ja kerran kun meni hyppy väärinpäin (7) niin minäpä en jäänytkään sormi suussa ihmettelemään vaan me sitten mentiin loppurata varsin hienosti, ja tästä sain minä hirmuisesti kehuja ;D Oli tosi kivat treenit, tätä se agility juuri on; ihmisen ja koiran saumatonta yhteistyötä.

Tolta näyttää puomi tällä hetkellä - pahoittelut tuosta pystykuvasta. Vauhti oli jonkin verran hitaampi kuin yleensä, koska tehtiin tätä vasta tuon radan jälkeen ja tämä oli viimesiä toistoja. Ihanan itsenäisesti se kuitenkin sen jo suorittaa :)

Aika makeat oli maisemat hallin takana!

I'll always keep you safe

Tasan vuosi sitten me nähtiin tuo pieni elukka ihan ensimmäistä kertaa luonnossa. Muistan kuinka se oli niin pieni, kuvissa oli näyttänyt isommalta. Jedi kävi vähän meitä nuuhkimassa ja sitten meni yksikseen retuuttelemaan lelua, sen siskot olivat jo lähteneet maailmalle. Sitten se innostui leikkimään sormieni kanssa ja uinahti. Muistan kun suorastaan tärisin innostuksesta, tuo elävä olento tulee tosiaan meille. Olin unelmoinut siitä niin monta vuotta, ja nyt se toteutui.

 Autossa Jedi vähän aikaa tärisi sylissäni, kun se joutui täysin tuntemattomien ihmisten seuraan, yksin ilman mammaa tai mummoa, tai enopoikaa. Minuutin, pari päästä se rauhoittui ja nukkui sylissäni. En voinut uskoa, miten rohkea se oli! Kun kuuden tunnin päästä saavuttiin kotiin, se meni heti häntä pystyssä tutkimaan paikat ja kävi sitten nukkumaan. Ensimmäisen yön nukuin sen vieressä, ja oletin että se saattaisi vähän itkeskellä. Ei mitään, se nukkui kuin tukki koko yön. Jedi oli niin helppo pentu, kiltteyden perikuva.

Enpä olisi vuosi sitten voinut kuvitella miten pitkälle pääsenkään tuon ipanan kanssa. Minulla ei ollut harrastussuunnitelmia juurikaan, vaan haimme ihan kotikoiraa. Ja nyt se on minulle niin passeli ja ihana harrastuskaveri. Maailman paras koira. Nyt ja aina.

Ja voittajia ovat... *rumpujen pärinää*

Niinhän siinä kävi että tänä vuonna meidän joulukorteissa nököttää enkeli-Jedi. Itsekin olin enemmän sen kannalla, perheeni sitten taas puolsi tonttukuvaa. Nyt ei meidän tarvitse enää riidellä ;)

Sitten siihen asiaan mikä oikeasti kaikkia kiinnostaa... Arvonta suoritettiin perinteisen Maagisen Hatun avulla.

Ensin kaikki nimet paperilla. Osassa myös pätkä sähköpostiosoitetta sekaannusten välttämiseksi.

Laitetaan nimet Maagiseen Hattuun, joita näköjään saa myös H&M:stä...

Ja hatusta minä rehdisti ja puolueettomasti, silmät kiinni, löysin tällaiset nimet!

Jedi tahtoo herrasmiehenä onnitella Onnettaren suosikkeja! Kiitos kaikille osallistuneille!

Hitaasti mutta varmasti

Tänään meni agiliito ihan kivasti. Oikeastaan, paremmin kuin aluksi osasin kuvitella. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvä vire Jedillä olikaan ja kuinka mukavasti se (aluksi) irtosi. Olin tyytyväinen myös itseeni, opin virheistä, kuuntelin neuvot ja huomasin parannuksen!

Oli meillä vaikeuksiakin. Ei päästy koko rataa missään vaiheessa. Ensimmäinen yrittämä, mentiin kutosputkeen asti - täydellistä. Sitten aloin taas olettamaan liikaa, oletin että Jedi irtoaa kolmosputkeen, mutta ei. Se aina välillä väläyttelee upeaa irtoamista, ja sitten taas joudun saattelemaan sitä mahdollisimman pitkälle. Koutsi meille sanoikin että Jedi ei kyllä anna mitään ilmaiseksi; silloin kun meidän meno sujuu, se on tosi höyhenenkevyen ja helpon näköistä, mutta sitten jos siinä on jokin pielessä niin se ei kyllä anna yhtään anteeksi. Tänään oli muutama outo kohta missä Jedi vain jotenkin turhautui tai jotain, tuli siihen käden luo louskuttamaan leukojaan. Yleensä se johtuu siitä että minä tein jonkun virheen, pyöräytin silmämunia väärään suuntaan tai varpaat oli kaksi astetta liika itään, mutta tällä kertaa koutsikin sanoi ettei minun ohjauksessani ollut mitään vikaa. Ehkä se oli pientä murkkuilua, ehkä jo pientä väsymystä ja turhautumista, ehkä sillä oli joku hetkettäinen mielenhäiriö, en tiedä. 

Oli se kyllä vähän masentavaa ja turhauttavaa katsoa kun meidän jälkeemme koirakot, jotka ovat treenanneet vasta muutaman kuukauden, vetävät ensimmäisellä yrittämällä meilkeinpä koko radan läpi. Miksei Jedikin voisi olla sellainen todella helposti ohjattava? Kyllä minä näen Jedissä kylläkin kunnon potentiaalin, se on nopea kuin sähikäinen ja niin taisteluhaluinen, lelut on parasta maailmassa, oli kyseessä sitten koivunlehti taikka kunnon karvalelu, kaikki kelpaa. Se on myös väläytellyt hienoa irtoamista, se pysyy aina hanskassa ja kyllä siitä niin näkee kuinka se nauttii. Nyt kun me löydettäisiin yhteinen sävel niin voih kuinka hienoa liitoa meillä olisi. Pitää saada minulle parempaa ohjausta ja Jedille enemmän estevarmuutta. Tykkään kyllä uskotella itselleni että meistä tulee pitkän ajan kuluessa parempia kuin niistä jotka pääsevät helpolla heti alusta lähtien :-)

Ja Jedin puomi on niin super <3 Tänään päästiin siinä vielä astetta parempaan suoritukseen; aiemmin Jedi on ollut vähän epävarma ylösmenolla, mennyt sen hitaammin ja sitten tasaisella kohdalla tajunnut että heei, miunhan pitää mennä tuonne sillai että on etutassut maassa!! ja mennyt niiin hirmuista vauhtia. Tänään se sitten meni ylösmenonkin niin nopsasti että :)

Ja luonto päätti että Kouvolaankin voisi antaa joulutunnelmaa, ja lumet leijailivat maahan lauantaina. Jedi tykkää tästä asiasta niin kovin paljon, aina lenkeillä yrittää napata leijailevia lumihiutaleita suuhun ja saalistaa lenteleviä lumipaakkuja. Höpsö.

Kotitreeniä ja voitokkaita mätsäreitä

Kuten joku voi viikottaisen treeniraportin puuttumisesta päätellä, ei käyty Jedin kanssa tällä viikolla yksissäkään ohjatuissa treeneissä! Pyhäinhäväistys suorastaan. Ensi viikolla sitten todellisempaa treeniä, vaikka kyllä me ollaan nytkin harjoiteltu. Olkkariin saa agiradan kakkuvuoasta ja pianotuolista. Pöytä ja kontaktit ovat olleet siis tehotreenissä ;D Meidän talo on myös kätevästi vähän ympyrän muotoinen, ts. meillä pystyy kävelemään ympyrän käytävän, keittiön ja olkkarin läpi, niin pystyy kätevästi myös irtoamista harjoittelemaan. Nykyään Jedi lähteekin heti juoksemaan poispäin jos pidän lelua kädessäni ja nostan käden heittoasentoon :D Ja ah, kun Jedillä on niin mahtava häiriänsietokyky ja kaikki paikallapysyminen ihan supervahvaa! Varsinkin kun meidän kontaktialusta on niin matala että voisin kuvitella siitä lähtöön olevan aika matala kynnys. Mutta ei, minä voin juosta pari kiekkaa talon ympäri, hypätä maahan makaamaan, tehdä punnerruksia (mistä Jedi yleensä innostuu tosi paljon...) ja poika silti pysyy paikallaan.

Tokon puolelta olen keskittynyt noutoon. Jedi osaa nyt tosi mukavasti pidellä kapulaa suussaan ja pitää sitä siihen asti että pyydän pois, vaikka minä vähän vetäisinkin. Testasin vähän että miten käy jos käsken sitä liikkeelle. Noh, kapulahan putosi heti. Tämä menee nyt sitten tehotreeniin. Liikkeestä seisomisessa mennään kanssa yksi askel taaksepäin, koska Jedi vieläkin vähän hiippailee käskyn jälkeen, tämä siis niin että peruutan sen edessä. Liikkeestä maahanmeno on aivan super, vaikka Jedi olisi täydessä laukassa niin käskyn kuultuaan se hyppää maahan niin nopeasti että se vähän liukuu makuuasennossa maassa :D Niin söpön näköistä. Kaikista parasta on se että nykyään Jedilllä on sellainen työmoodi kotonakin. Aiemmin en saanut sitä kotona samaan vireeseen kuin hallilla.

Tänään sitten suunnattiin mätsäreihin, joihin kuluikin aikaa se nelisen tuntia... Alussa Jedi oli niin innoissaan kaikesta, että uskoin tästä reissusta tulevan täyskatastrofi. Ihan mukavasti meillä kuitenkin meni :)

Ensin Jedi meni junior handleriin Miran kanssa, ilman menestystä. Jedi oli kehän laidalla varsinainen antisheltti, yritti hyppiä kaikkia ihmisiä päin kun ne nyt oli niin ihania ja Jedillä oli niiiin hauskaa. Kehässä se kuitenkin väisti miestuomaria vähäsen. Luulen sen johtuneen siitä että se muualla turvaa minuun ja luottaa siihen ettei sille käy mitään pahaa, kun minä suojelen sitä. Se vilkulikin minua koko ajan, kuten kuvassakin näkyy. Vaikka se Mirasta hirmuisesti tykkääkin, niin se ei ihan samalla tavalla kuitenkaan häneen luota.

Junnukehä kesti toosi pitkään, Jedi ehti vähän jo kyllästyä. Siitä sitten melkeinpä suoraan pienten aikuisten kehään. Parikehä meni vähän miten meni, kun minä luulin meidän olevan vasta seuraavassa parissa mutta meidäthän huudettiinkin jo kehääb! En ehtinyt valmistautua henkisesti enkä muutenkaan, niin en jaksanut Jediä asetella paremmin ja ravatessa meni hiukset koko ajan silmille :D Varsin oletetusti siis sininen nauha. Nauhakehä meni sen sijaan paremmin, vaikka Manu menikin meidän edellä. Meidät valittiin jatkoon, samoin Manu, valittiin neljäs ja kolmas ja siinä me sitten Miran kanssa odotetiinkin että kumpi voittaa :D Kaksoisvoitto siis meidän porukalle, Jedi toisena ja Manu ykkösenä! Vaikkakin sinisten kehässä mutta silti, mahtijuttu ;)

Palkintoposetus. Tylsää poseerata tuulessa :( Saatiin palkinnoksi myös kaikenlaista krääsää, mm. aivan kamalan tuoksuinen hoitoaine :D

Jedi pääsi myös kokeilemaan pallopaimennusta alkeellisesti. Joskus kesällähän kokeilin alkaisiko Jedi paimentaa jumppapalloa, mutta se kokeilu päättyi siihen että pallo sanoi phssst.... ;D Aluksi tehtiin niin että laitettiin nami pallon alle ja Jedin piti tökkäistä pallo pois saadakseen se. Ensin Jedi vähän arasteli pallon liikuttamista, olihan se aika iso tuollaiselle sintille. Pian Jedi tajusi idean ja aika hienosti se rupesi palloa tökkimään, lopulta tehtiin niin että Jedin piti tökkäistä ja sitten se sai minulta namin. Jedi näytti olevan vähän ihmeissään, näinkö helposti mä saan namia?! Ihan mukavalta vaikutti tuo homma, voisi joskus kokeilla vähän enemmänkin.

Pieni jouluinen arvonta

Tänä vuonna meidän joulukortit tulee olemaan Jedi-teemalla. Rakennettiin pienoinen kotistudio ja koitettiin ottaa kahdenlaisia kuvia, Jedi-enkeli ja Jedi-tonttu! En vain osaa päättää, kumman valita viralliseksi joulukortiksi ja lähettää sukulaisille, ja tässä asiassa saat juuri sinä auttaa minua!

Meidän piskiä hemmotellaankin

Hieroja ei löytänyt Jediltä pahempia jumeja, jes! :) Vähän oli lannerangan kohdalle kipeää kohtaa, mikä luultavasti johtuu siitä kun Jedi kerran kaatui putkessa. Muuten oli vain sellaisia pieniä jumittumia, mitä tulee kun se elää elämäänsä, vähän lapojen kohdalta ja selästä. Silloin loppukesästähän Jedillä oli rangan kohdilla aika pahasti lihakset jumissa, mutta ei ollut tällä kertaa eli se ei johtune mistään rakenteellisista asioista vaan se oli sen silloin rymyämällä saanut kipeäksi. Lihakset saavat vielä kasvaa, mutta ei ne niin heikot ole enää kuin pari kuukautta takaperin. Tosin oikean takajalan lihakset olivat paremmassa kuin vasemman, mistä sitten johtuukin se kun Jedi aina arjessakin jättää toisen takajalan ihan eteen, ettei se varaa sille painoa. Pitää tarkkailla ja katsoa, pitäisikö jossain vaiheessa alkaa tietoisesti vasenta jalkaa treenaamaan.

Jedi kyllä käyttätyi tosi kivasti, aluksi sitä selvästi vähän jännitti ja se nojautui minuun, mutta sitten kun se muisti mistä on kysymys niin sehän oli melkein koko ajan silmät kiinni :) Nautti olostaan. Jedi näytti niin tyytyväiseltä, että teki mieli kysyä hierojalta että vilkaisisitko minunkin harteitani vähäsen ;)  Jatkossa käydään sitten noin kuukauden välein "varikolla" kun agilityäkin harrastetaan nykyään sen verta aktiivisesti. Itsehän en ole koskaan käynyt hierojalla, kateeksi käy Jediä :D Jotkut koirattomat kaverit ovat mulle vähän kuittailleet siitä kun käytän Jediä hierojalla, mutta mulle se on kyllä ihan koiran hyvinvoinnista huolehtimista. Ties millaisia kipuja Jedille olisikaan tullut, jos ei kesällä oltaisi käyty hieromassa jumeja auki, koska silloin sen lihakset olivat kyllä tosi jumissa.

Eino-myrskyn tiimoilta tämä kuva. Ei jouduttu tuulen riepoteltaviksi!

Joulumaa?

Ei lunta vieläkään Kouvolassa. Olipahan sentään hienoa huurua maassa :D En jaksanut yhtään edes muokata kuvia tällä kertaa, joten pahoittelut jokseenkin tummista ruuduista. Mulla on ehkä joku photographer's block, kun ei valokuvaaminen pahemmin ole kiinnostanut. Aina vaan samanlaisia kuvia, Jedi istuu jossain tai pönöttää tai juoksee. Jee. Varsinkin kun ei varustukseni kovinkaan hääppöistä ole, epätarkat ja erittäin kohinaiset kuvat vähän masentavat. Asettaahan tämä nykyinen ainainen pimeys omat haasteensa.

Miran nappaama

 

13 kk

 Toinen varsin masentava asia on Jedin painonnostattamisen vaikeus. Takapakkia ottaa taas jälleen kerran. Viime viikolla Jedin pakki meni hieman sekaisin, se oli oksentanut päivän aikana aika paljonkin - varsinkin kun se aina osan siitä tuotoksestaan syö yök niin varmaan oli oksennusta tullut enemmän kuin mitä kotona odotti. Yhtenä päivänä ei myöskään ruoka maistunut millään, vaikka kaksi kertaa tarjosin. Ottaa tuosta sitten selvää. Alan kohta itkemään, kun nyt tilanne on vielä huonompi kuin kaksi viikkoa sitten, 6,7 kg. Huomenna saan ainakin asiantuntevamman ihmisen mielipiteen tuon lihaksistosta, kun Jedi pääsee hierojalle.

On a happier note, pidettiin joulukorttikuvaukset tässä yksi päivä, tuossa vähän Jedin tuntemuksia asiasta. Asiaan liittyen tulee jossain vaiheessa jännittäviä uutisia, stay tuned ;)