lauantai 22. kesäkuuta 2013

Reenilöpinää ja vähän muutakin

Tällä viikolla oli taas maanantaina aksatreenit ja tiistaina tokoa. Tokossa ei ollut mitään ihmeellistä, aiheena oli kestoa peruskäskyihin ja se onkin Jedin bravuuri. Hienosti aina odotta vapautusta, tosin muutaman paikkamakuun jälkeen kun kokeilin istumista niin sehän tarjosi vain maahanmenoa... Pitänee jatkossa tehdä vaihtelevammin että se tajuaisi oikeasti kuunnella.Olin kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt, alussa Jedi tuijotti vain muita koiria eikä vilkaissutkaan minuun päin, kun pyysin, mutta itse treeneissä se oikeasti otti kontaktia ja keskittyi vain minuun, vaikka vieressä olikin hieman eloisa (hösläävä) terrieri.



Agilityssä teimme muutaman hypyn sarjaa namialustan (vai mikä se on...?) avulla. Aluksi Jedi ei ihan tajunnut, mutta kun minä juoksin rinnalla sujui se melko hienosti! Ohjaaja sanoikin että se palkkautuu minun liikkumisestani. Sen oivaltaminen käytännössä oli kyllä erittäin hyödyllinen ja tärkeä asia, ja kun myöhemmin kokeilin metsälenkillä sitä, että hihkun ja hypin ympäriinsä kun se oikeasti tulee luokse kun kutsuu ja kyllä sen silmistä näkyi se että se oli oikeasti iloinen... tai sitten minä vain kuvittelin :P
            Noh, kuitenkin, teimme myös putkea, sitä Jedi ei vieläkään ihan tajua, ja tutustuimme keinuun, tai lähinnä sen aiheuttamaan ääneen. Ensin Jedi ei ollut moksiskaan mutta sitten se yhtäkkiä tajusi että siitähän pääsekiin ääntä ja vähän pelästyi. Muutaman toiston jälkeen se kuitenkin ymmärsi ettei siinä olekaan mitään ihmeellistä. Kotiläksyksi saimme sylikäännösten opettelemista, ja ne sujuvat jo aika hyvin, mökillä kun harjoittelimme Jedi kiersi hienosti puuta. Lopuksi kävin ulkokentällä vielä kokeilemassa keppejä ja sehän osasikin jo aika hyvin, ei tarvinnut ihan joka välissä palkata.


Keskiviikkona Jedi täyttikin 8 kuukautta!


Säkää löytyy nyt 37,5 cm ja painoa 6,1 kg. Aika ihannekokoinen ja  paino on hitaasti nousussa. En sitten tiedä että onko se vain sirorakenteinen, kun ei se vaan jaksa syödä enempää...? Tai ehkä sen massa vain kasvaa niin hitaasti. Kuitenkin sen sisko oli kuukausi sitten sentin matalampi ja kilon painavampi ja samat geenithän niillä on.

Juhannusta vietimme mökillä ja Jedi pääsi tutustumaan Verlan lampaisiin...


Ensin niille piti vähän haukkua mutta vähän ajan päästä Jedi otti mallia ja päätti ryhtyä shetlanninlampaaksi. Ensimmäisessä paikassa lampaat lähtivät heti karkuun, mutta kuvissa olevat lampaat olivat uteliaita eivätkä säikähtäneet vaikka Jedi räksyttikin. Itse asiassa yksi lampaista taisi itse paimentaa Jediä - se tuijotti sitä ja polki jalkaansa ja sai Jedin perääntymään. :D

Huomenna pitää sanoa hyvästit Jedille reiluksi viikoksi. Tulee kyllä kova ikävä, on se pikku nokkasiili oikeasti todella tärkeä ja rakas, vaikka jotkut voivatkin sanoa että se on vain koira.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kuun ja tähtien asemat...

...siinä syy niin monen koiran käytökseen. Myös Jedin. Välillä se on kuin enkeli ja välillä, noh, jotain muuta. Mätsäreissäkin sen näkee, välillä se menee niin nätisti ja keskittyy vain minuun, välillä muut koirat ovat liian ihania ja niiden perään pitää räksyttää ja vetää. Kokemustahan sinne mennään hakemaan, niin toivotaan että näyttelyissä se käyttäytyisi asiallisesti! Näyttelyitä ollaankin katottu loppuvuodeksi jo viisi minne luultavasti mennään.

Käytiin siis taas kahdessa mätsärissä, toisessa tuloksena SIN3 ja toisessa SIN1 BIS6. Ihan kivahan noissa on sijoittua, saa kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista palkinnoksi.

 Innostuin viime tokokerrasta sen verran että nyt ollaan harjoiteltu kotona seuraamista ja kohta aloitellaan oikeaoppista luoksetuloa. Ehkä se TK1 voisi olla sellainen meidän elämäntavoite, joka saavutetaan veteraani-iässä...? No jaa, ehkä sitä voisi ainakin joskus mölleihin osallistua. Saa nähä miten asiat rullailee, otetaan ihan rennosti vaan.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pätevä pieni harrastuskoiran alku

Kyllä sitä saa välillä olla niin ylpeä tuosta pikku naskalista. Ja ehkä vähän itsestäänkin. Onhan siitä ehkä tullut ihan mukava ja hyväkäytöksinen  koirakansalainen.

Maanantaina kävimme ensimmäistä kertaa agilityssa. Meillä molemmiilla oli todella kivaa, ja varsinkin ohjaajamme vaikutti erittäin mukavalta. Tosin, ensivaikutelma meistä ei ehkä ollut mikään paras mahdollinen - ensin kun kävimme tutustumassa halliin, Jedi ehti vähän lorotella ennen kuin huomasin ja kielsin sitä. Myöhemmin toivoin  etten olisi tehnyt sitä, kun menin pyyhkimään jälkiä pois ja niitä olikin Hannu ja Kerttumaisesti useamman metrin matkalta. Noh, jos siinä ei ollut tarpeeksi niin ulkokentälle piti vielä vääntää pökäleet. Tosin, itseään tässä voi vain syyttää, olisi pitänyt käyttää koira vielä lenkillä ennen kuin lähdimme treeneihin ajamaan.

Itse treeneissä lähinnä tutustuimme esteisiin, putkeen, pussiin, renkaaseen ja keppeihin ja harjoiteltiin vähän kontakteja, 2on2offia. Ja ennen kuin kukaan kerkeää pudistella päätään, rengas oli ihan maassa ja kepeillä harjoiteltiin ihan vaan sitä että koira oppi jättämään ensimmäisen aina vasemalle puolelle.
        Pussiin Jedi rakastui, ja sitä se jaksoi tehdä moonta toistoa. Oli ihanaa nähdä toinen niin innoissaan :D Tässä vaiheessa ohjaaja piti vielä reunaa ylhäällä, myöhemmin annetaan sen tulla sieltä ihan itsenäisesti. Putken harjoittelu oli hieman hankalampaa, Jedi ei oikein tajunnut että sen olisi pitänyt mennä putkeen sisälle, vaan juoksi sen ulkopuolelta minun ja ohjaajan väliä :D Noh, kyllä sieltä muutama onnistunutkin toisto saatiin.
  Rengasta tehtiin ihan muutama toisto, ja ihan nätisti Jedi siinä loikki. Keppien treenaamista on hieman hankala selittää, mutta koira siis yritettiin puolivahingossa menemään oikeasta välistä niin, että itse astuin niin ettei sille tavallaan tullut muuta vaihtoehtoa. Tarpeeksi epäselvää? :D Jedi kyllä tajusi idean todella nopeasti, jos vain itse pystyisin keskittymään jalkojen siirtelyyn, namin antamiseen ja kehumiseen saman aikaisesti niin olisi aika hyvä.

Tosin kun ohjaaja leikki Jedin kanssa, ilmeni yksi "ongelmakohta". Jedillä ei ole todellakaan vahva saalisvietti, mikä olisi ihan toivottava asia. Ohjaajalla oli hieno keppi-naru-riepu-yhdistelmä, jolla saa siis todella helposti "saalismaisia" liikkeitä, mutta Jedi ei ryhtynyt saalistamaan, vaan yritti paimentaa sitä. Se siis pyrki koko ajan ohjaajan ja maassa olevan lelun taakse ja yritti kyttäämällä, kiertämällä ja haukkumalla saada sitä liikkumaan. Ohjaaja sanoi, ettei saalisvietti välttämättä ole pakollinen agilityn kannalta, mutta helpottaisi kuitenkin. Kotiläksyksi saatiin siis saalisvietin sytyttelyn yrittämistä sekä 2o2o-asennon harjoittelua, mitä olenkin Jedi naksutellut pyyhkeellä peitetyn kattilan päällä. :D

Tämän päiväisissä tokotreeneissä Jedi oli kuin unelma <3 (ainakin suurimman osan ajasta). Tällä kertaa pujottelussa se tarjosi katsekontaktia hienosti. Sain ohjaajalta neuvon palkata sitä hieman edempää, ettei se ehdollistu olemaan liian takana. Itse teemana oli istuminen ja maahanmeno. Melkein kaikkihan sen osasivat etukäteenkin, mutta haastena olikin saada koira tottelemaan ihan ilman käsimerkkejä. Istuminen sujui melkeinpä kaikilta, mutta maahanmeno oli haastavampaa - paitsi Jedille, joka hienosti pamahti maahan heti kun käsky kävi. Saimmekin siitä paljon kehuja.
            Lisäksi harjoiteltiin paikallaoloa, Jedi oli erittäin hienosti paikkamakuussa vaikka ympärillä oli paljon koiria, osa leikkimässäkin, siis hallin ulkopuolella, ja minä olin noin kymmenen metrin päässä.
Olin kuitenkin aika  häkeltynyt kun lopuksi harjoittelimme luoksetuloa, taas niin että ohjaaja pitää koirasta kiinni ja itse juoksee vähän matkan päähän ja kutsuu koiraa. Meidän kohdalla ohjaaja kysyi olenko harjoitellut jo luoksetuloa. Olin hieman ihmeissäni ja vastasin tietysti että joo. Kun ohjaaja sitten sanoi että, selvä, sä voikin sitten otta koiralta hihnan ja mennä pyytää sen perusasentoon, piti sitten kiireesti korjata etten ihan kuitenkaan tokomielessä ole sitä harjoitellut. Olinhan minä harjoitellut koiran kanssa paikkamakuuta kun muut harjoittelivat istumista noin metrin päästä, mutten ollut ajatellut, että joku olisi oikeasti ajatellut että olemme ihan vakavissani-vakavissani treenanneet tokoa.
                Heh, luoksetulon Jedi veti taas samalla hullulla riemulla kuin viimeksikin, vetäen mooonta kierrosta ympärilläni. Mutta kuten ohjaajakin huomautti, se ei kuitenkaan lähtenyt kauemmas minusta saatika muiden koirien luo. Se vain piti hauskaa koko rahan edestä :D Pitäisi kokeilla miten se tulisi jos siltä ottaisi hihnan pois, koska ilmeisesti se siitä aina vetää kierroksia.
Sunnuntaina kävimmekin sitten taas mätsäreissä pyörähtämässä, tällä kertaa tuloksena sininen nauha, ei sijoitusta. Pennuissa oli kuitenkin tällä kertaa hirmuisesti osallistujia ja pääsimme sentään sinisten kehässä kuuden parhaan joukkoon, hieno saavutus sekin! Huomaa mutten, että mätsäreissä käynti on tuottanut tulosta, nykyään Jedi osaa ottaa paljon rennommin muiden koirien ympärillä. Ennen se alkoi aina hirmuisesti haukkua ja riehua jos iso koira ravasi vierestä ohi, mutta nykyään se tyytyy katselemaan. Vielä huomenna ja ylihuomenna mennään kehissä pyörähtämään, sitten tulee tähänkin harrastukseen hieman taukoa :) Valitettavasti myös muihin harrastuksiin tulee kohta taukoa, kun toko on kesäkuussa tauolla ja agilitystä jää ainakin kaksi kertaa väliin riparin takia. Kerrankin kun olisi aika tehdä juttuja koiran kanssa niin sitten ei voi, pöh. Pitää sitten ihan vaan kotona treenata. Ja kyllä mä mielummin aksakentällä olisin kuin rippileirillä!
(kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun asti)



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Katse menneisyyteen

Runollinen otsikko, eikös? Katsoin läpi vanhoja kuvia, jotka luulin menettäneeni koneen ollessa huollossa. Onneksi ne kuitenkin löytyivät. Samalla löysin videoita kakara-Jedistä, ja tuli ikävä sitä pikkuturrukaa... Nyyh, minä niin kaipaan sitä pennuntuoksua ja kömpelöitä pikku tassuja.

Nämä videot ovat ihan siltä ajalta kun en vielä pitänyt blogia.

Ensimmäistä päivää kotona:


9 viikkoa, jouluaattona

                    
10 viikkoa ja pahanteossa :D
        

3 kk vanhana

(Sori noi kummalliset musiikit, mutta kun mä lässytän joka videolla niin paljon että alkoi nolottaa :D)
 
Vaikka Jedi onkin nyt teini-ikäinen ja välillä aika kauheakin, niin silti on ihan kauhea pentukuume. Ne on vaan niin ihania turrukoita. Sheltin ohella houkuttaisi mittelspitz ja kaukaisena haaveena nahkacollie... ja vielä kaukaisempana bordercollie, mutta en pystyisi moiselle ikinä tarjoamaan tarpeeksi.

Olisi mielenkiintoista saada teiltä lukijoilta kommentteja, että mikä sai päätymään juuri siihen koirarotuun? Mitä rotuja oli vaihtoehdoissa ja mietinnässä? :)
 
 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Niin paljon tekemistä

On tapahtunut niin paljon, mutta en ole päässyt kirjoittelemaan, koska tietokone on ollut huollossa. Varoitan siis mahdollisesta jaarittelusta ja pitkästä, sekavasta tekstistä.

Maanantaina kävimme näyttelyharkoissa. Kuuman sään vuoksi paikalla oli vain viisi koiraa, kolme pienissä. Tuli siis mukavaa tehotreeniä! Jedi meni erittäin hienosti kuumasta säästä huolimatta ja ohjaaja kehui että selvästi ollaan harjoiteltu. Pöydällä ollessa vetäjä kysyi että tämähän oli siis tyttö. -Eeei, kun poika. -Aijaa, sillä on karvaa niin paljon etten tajunnut edes kopeloida. Juu, täällähän ne on! :D Sukupuolileima hukassa? Jepu sai muuten taas kehuja kauniista turkista ja korvista, melkein joka mätsärissä tuomari mainitsee jommankumman!

Tiistaina käytiin vihdoin tokossa. Tunnin ohjelmassa oli sosiaalistamista, kontaktiharjoitteita, luoksetuloa sekä rauhoittumista. Sosiaalistamisessa tehtiin sitä perinteistä "pujotellaan muiden koirakkojen välistä" -juttua, mikä ei sujunut ihan niin hyvin kuin mahdollista... Osittain Jedi meni ihan nätisti, mutta ei silloinkaan vilkaissutkaan minuun vaan tuijotti eteenpäin. Ehkä se kuitenkin riittää, sillä kadulla ohituksissakaan en ole siltä vaatinut katsekontaktia. Paikallaan pysyminen muiden pujotellessa sujui parremmin, ja Jedi napitti hienosti minua (suurimman osa ajasta) silmiin.
            Kontaktiharjoitteissa Jedi sen sijaan loisti ja sai kehuja ohjaajalta. "Extrana" pyysin Jediltä ihan perusasentoa, vaikka tunnilla harjoiteltiin ihan vain katsetta. Siitäkin saimme kehuja.
           Luoksetulo oli aika mielenkiintoinen... :D Ohjaaja piti Jedistä kiinni, kun minä juoksin kauemmas ja kutsuin Jedin luokse. Katsoin että voi että, sieltä se tulee niin lujaa että, hiaaano poika! Mutta sitten se menikin ohi. Kääntyi takaisin ja meni taas ohi... sitä jatkui vähän aikaa, kunnes lopulta tuli ihan luokse. Syy oli siinä, että Jedin hihna raahasi perässä, ja se veti siitä vähän kierroksia ja alkoi riehua sen kanssa. Muiden kanssa naurskeltiin, ettei helle paljoa paina :D
          Rauhoittumisharjoitukset eivät menneet enää ihan putkeen, koska oli ollut kuuma päivä, olimme ihan auringon alla ja Jedi oli väsynyt ja janoinen. Toistin ne sitten kotona ja ne sujuivat ihan nappiin.
          Vielä ehdin kaksi kertaa käymään tokossa, sitten on rippileiri ja sen jälkeen toko jää kesätauolle. Aion käydä näissä ihan aloittelijoiden tunneilla nämä kerrat ja sitten syksyllä mennä jatkoryhmään. Hitaasti, mutta varmasti aion tässä asiassa edetä, koska ei meillä ole edes mitään kisa-aikeita.

Keskiviikkona lähdettiin Manupojan ja Miran kanssa kesäreissulle Lahteen mätsäriin, koska se oli mäyräkoirakerhon järjestämä ja paras mäyräkoira palkittaisiin! Menimme samalla kyydillä ja minua hieman pelotti aluksi, miten automatka sujuisi.


Kuten kuvista näkyy niin ihan nätisti ne pojat olivat :)

Itse mätsärikin meni aika mukavasti, sekä Jedi että Manu saivat punaisen nauhan mutta Manu ei kuitenkaan sijoittunut. Jedi tuli hienosti punaisten kakkosiksi. Palkinnoksi tuli taas pokaali ja ruusuke, sekä koiran juomapullo (joka tulee varmasti käyttöön) muovinen ruoka-astia (sen voi viedä mökille) ja, kaikkein huvittavinta, Helsinki Winner 2012 -paita koossa XL. No, sitä voi käyttää yöpaitana.

Paras mäyräkoira -kisassa Manu ei pärjännyt, vaikka se oli kyllä kaikkein komein ja persoonallisin makkara siellä. Sokea tuomari ;)










Vähän aikaa sitten vaikutti siltä, ettei mätsäreitä olisi koko kesäkuussa mutta kohta on tulossa varsinainen putki ;)

Vielä pieni ilonaihe loppuun, maanantaina päästään kokeilemaan agilityä! Ihanaa että päästiin näin aikaisin, ajattelin että joskus syksyllä alkaisi pentu-/alkeisagilitykurssi mutta päästiin nyt ihan yksityisoppiin. Saa nähä miten Jepulla menee kun en ole sen kanssa mitään pohjatyötä tehnyt, ts. harjoitellut mitään irtoamista yms.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lisää iloista lomailua

Lisää kuvia uivasta makkarasta ja rimpulajalasta! Tällä kertaa Miran aka Manun omistajan nappaamia.















lauantai 1. kesäkuuta 2013

Loman iloja









Loman kunniaksi lähdimme Manun kanssa extempore koirapuistoon ja uimaan. Koko hommaan kului aikaa yhteensä yli kolme tuntia. Uimassa ensin Jedillä oli pelastusliivit, mutta ei se mennyt nekään päällä kuin vain kahlaamaan. Päätin sitten ottaa ne pois ja antaa sen olla luonnonlapsi ;)

PS. Omistajan oma projekti eli kestävyyskunnon kohentaminen on ottanut edistysaskeleita, ensimmäistä kertaa pääsin menemään koko vakiolenkkini (n.3km) ottamatta yhtäkään kävelyaskelta! Ja ei, en ryöminyt, vaan oikeasti juoksin KOKO matkan! Kylläpä tulee ihminen iloiseksi näistä pienistä edistyksistä. Tavoitteenani on kesän aikana kohottaa yksin kuntoa ja syksyllä ottaa koira mukaan lenkeille. Näin kesällä on sille ihan liian kuuma lähteä juoksemaan ja juokseminen on sille vielä turhan yksitoikkoista liikuntaa, onhan se vielä pentu. (Vaikkei se enää siltä ihan tunnukaan.)

Loppukevennykseksi näitä tunnettuja kuvia, jotka eivät ole siitä onnistuneimmasta päästä. Saanko esitellä, elegantti koirani:
Vesipeto!


Korvat katosi, kirjaimellisesti

Hyökkäykseen!

Manun ilme.

Ohh my God!