Hitaasti mutta varmasti

Tänään meni agiliito ihan kivasti. Oikeastaan, paremmin kuin aluksi osasin kuvitella. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvä vire Jedillä olikaan ja kuinka mukavasti se (aluksi) irtosi. Olin tyytyväinen myös itseeni, opin virheistä, kuuntelin neuvot ja huomasin parannuksen!

Oli meillä vaikeuksiakin. Ei päästy koko rataa missään vaiheessa. Ensimmäinen yrittämä, mentiin kutosputkeen asti - täydellistä. Sitten aloin taas olettamaan liikaa, oletin että Jedi irtoaa kolmosputkeen, mutta ei. Se aina välillä väläyttelee upeaa irtoamista, ja sitten taas joudun saattelemaan sitä mahdollisimman pitkälle. Koutsi meille sanoikin että Jedi ei kyllä anna mitään ilmaiseksi; silloin kun meidän meno sujuu, se on tosi höyhenenkevyen ja helpon näköistä, mutta sitten jos siinä on jokin pielessä niin se ei kyllä anna yhtään anteeksi. Tänään oli muutama outo kohta missä Jedi vain jotenkin turhautui tai jotain, tuli siihen käden luo louskuttamaan leukojaan. Yleensä se johtuu siitä että minä tein jonkun virheen, pyöräytin silmämunia väärään suuntaan tai varpaat oli kaksi astetta liika itään, mutta tällä kertaa koutsikin sanoi ettei minun ohjauksessani ollut mitään vikaa. Ehkä se oli pientä murkkuilua, ehkä jo pientä väsymystä ja turhautumista, ehkä sillä oli joku hetkettäinen mielenhäiriö, en tiedä. 

Oli se kyllä vähän masentavaa ja turhauttavaa katsoa kun meidän jälkeemme koirakot, jotka ovat treenanneet vasta muutaman kuukauden, vetävät ensimmäisellä yrittämällä meilkeinpä koko radan läpi. Miksei Jedikin voisi olla sellainen todella helposti ohjattava? Kyllä minä näen Jedissä kylläkin kunnon potentiaalin, se on nopea kuin sähikäinen ja niin taisteluhaluinen, lelut on parasta maailmassa, oli kyseessä sitten koivunlehti taikka kunnon karvalelu, kaikki kelpaa. Se on myös väläytellyt hienoa irtoamista, se pysyy aina hanskassa ja kyllä siitä niin näkee kuinka se nauttii. Nyt kun me löydettäisiin yhteinen sävel niin voih kuinka hienoa liitoa meillä olisi. Pitää saada minulle parempaa ohjausta ja Jedille enemmän estevarmuutta. Tykkään kyllä uskotella itselleni että meistä tulee pitkän ajan kuluessa parempia kuin niistä jotka pääsevät helpolla heti alusta lähtien :-)

Ja Jedin puomi on niin super <3 Tänään päästiin siinä vielä astetta parempaan suoritukseen; aiemmin Jedi on ollut vähän epävarma ylösmenolla, mennyt sen hitaammin ja sitten tasaisella kohdalla tajunnut että heei, miunhan pitää mennä tuonne sillai että on etutassut maassa!! ja mennyt niiin hirmuista vauhtia. Tänään se sitten meni ylösmenonkin niin nopsasti että :)

Ja luonto päätti että Kouvolaankin voisi antaa joulutunnelmaa, ja lumet leijailivat maahan lauantaina. Jedi tykkää tästä asiasta niin kovin paljon, aina lenkeillä yrittää napata leijailevia lumihiutaleita suuhun ja saalistaa lenteleviä lumipaakkuja. Höpsö.