Pitkän aksaviikon huipentumana oli meillä eilen möllikisat, joissa mentiin kaiken lisäksi neljä rataa. Ajattelin ihan tarkotuksella testata, kuinka Jedi jaksaa rankempia päiviä, että tiedän viitsinkö sitten virallisiin ilmoittaa sitä kolmelle radalle samana päivänä. Vähän alkoi lopussa vauhti hiipua, mutta asenne säilyi kyllä ihan loppuun asti!
Aluksi oltiin mölliradalla ja se oli aika kivaa menoa. Ekalta radalta tuli vitonen A:n kontaktilta ja melkein väärä putkensuu. Jedi on vissiin aina mennyt A:n niin että matka jatkuu suoraan, ja nyt pitikin sitten kääntyä heti. Kaarrattaminen johtui varmaankin ihan vaan siitä, uskottelen itselleni että kontaktin yli hyppääminen myös ;) Toisella radalla Jedi meni väärään päähän putkea kun lähdin ihan vähän liian ajoissa jo menemään. Tällä kertaa otti kontaktit eikä kaarrattanut, siihen olin tyytyväinen. Videolle meni vahingossa radat toisin päin, eli jälkimmäinen on ensimmäisenä.
Kilpailevien rata olikin enemmän yleisön viihdytystä kuin sujuvaa menoa, mutta oikeastaan kaikille virheille löytyy selitys ja siellä oli paljon mihin olla tyytyväinen, ei siis yhtään kaduta vaikka sinnekin osallistuttiin. Ensimmäisellä radalla keinu oli tosi hyvä, Jedi pujotteli molemmilla kerroilla mallikkaasti ja hyppäsi aina renkaan oikein, ajattelin että se saattaisi olla sille hämäävä kun on ihan eri mallinen kuin millä ollaan treenattu. Eipä mulla ollutkaan tavoitteena kuin onnistuneet kepit ja kontaktit ja ne saatiin!
Mutta tuossa alussa Jedi ohitti muutaman esteen, syynä luultavimmin se että rimat oli korkeammalla kuin mitä ollaan ikinä treenattu. Suoraan mennessä hyppääminen vielä onnistui, mutta takaakierroissa koiran täytyy kasata itseään enemmän ja on vähemmän vauhtia, joten on hankalampi hypätä. Nyt vain pitää alkaa treenaamaan näitä korkeampiakin esteitä silloin tällöin. Toisen putken jälkeen Jedi lähti suoraan A:lle ja se taisi olla oma vikani; tuossahan olisi ollut putkijarrun paikka tai ainakin olisi pitänyt kutsua Jediä paremmin. Ekalla radalla pussi tuotti vaikeukia, koska sen kangas oli vähän jäykempää kuin siinä pussissa jolla ollaan treenattu. Tokalla radalla sitten kannustin Jediä enemmän ja tuli onnistuminen heti ekalla kerralla. Ihan hyvä vaan tottua erilaisiin esteisiin, kun niissäkin on eroja. Tokalla radalla keinu menikin sitten huonommin, se jäi vähän harmittamaan. Varmaan on vaan vielä kokemuksen puutetta kyseisellä esteellä. Mutta molemmilla radoilla meni loppu tosi hyvin, ja Jedi irtoaa suoraan hihnansa luo. Oon vähän harmitellut sitä ettei Jedi pysty ennen rataa repimään hihnaa kanssani, kun se keskittyy vaan raivoamiseen ja radan tuijottamiseen. Kuitenkin aina radan jälkeen se sitten leikkii ihan täpöllä. Minun pikku wannabe-palveluskoirani, hän on sitä mieltä että palkka kuuluu saada vasta töiden jälkeen ;) <3
Tälläkin videolla meni vahingossa radat väärinpäin, eli ensin tulee se toinen rata.
Mutta jälleen kerran jäi oikein hyvä mieli. Vaikka olenkin tällainen perfektionisti ja nolostumista pelkäävä, olin ihan naama Naantalin aurinkona kissavien radan jälkeen vaikkei se nyt mennytkään niin kuin Strömsössä. Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee! Ja hei, Jedi pysähtyi joka ikinen kerta puomille ja A:n kontaktikin meni plörinäksi vain kerran!
lauantai 28. kesäkuuta 2014
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Maanantain treenit
Tärkeä läksy on nyt opittu: koiran linjoilla on merkitystä, ja ehkä ihan erityisesti puomille mentäessä. Tästä juuri johtui Jedin maanantainen äksidentti :(
Tarkoitus oli vielä liittää syväluotaavan analyyttinen hidastus tilanteesta, mutta kun käytössä ei ole kuin Youtuben videoeditori joka nyt takkuilee, en jaksanut jäädä odottamaan sen nopeampaa toimintaa. Eipä siitä ehkä muutenkaan näe sen paremmin kun kuva on kaukaa. Mutta, kuten todettua, Jedille ei tilanteesta jäänyt mitään ikäviä muistoja. Onneksi, koska aika pahaltahan tuo näyttää ja olisi helposti voinut sattua pahemminkin. Jedihän on nyt maanantaina menossa fyssarille, niin sitten viimeistään nähdään jäikö kroppaan muistoja tilantesta. Itse löysin hieromalla pieniä jumeja, mutta omat taitoni eivät luonnollisestikaan riitä tarpeeksi kattavaan tsekkaukseen.
On videota treeneistä myös ennen tuota tapahtumaa mutta yllä mainituista syistä en jaksa alkaa muokkaamaan siitä turhia pätkiä pois, etenkin kun mitään sujuvaa menoa ei saatu aikaan. Tyytyväinen olin siihen että Jedi tajusi niistosokkarin ihan heti kun sitä kokeilin, sitä kun ei olla erikseen opetettu. Nämä eri ohjauksethan on kuitenkin vain perusjuttujen yhdistelemistä, eli varsin loogisia koiralle, itse vain asetan kaikille saksalaisille ja twistereille sun muille hienouksille niin pyhän arvon kun ei niitä vielä osata. Palasiin pilkottaessa sieltäkin löytyy ihan niitä juttuja joita jo osataan!
Jedi vaikutti tapaturman jälkeen ihan iloiselta, normaalilta itseltään ja fyysisestikin ihan kunnossa, mutta päätin silti jättää treenit siihen. Näin sitten tuli minulle tilaisuus kokeilla Ryyni-parsonia. Mähän en ole aiemmin ohjannut muita koiria kuin Jediä, paitsi kerran aloittelevaa labbista kahden esteen verran. Siitä ei kuitenkaan aikanaan tullut yhtään mitään. Ryyni on arvokisatasolla kisaava ja ihan hirvittävän nopea, ihana pikkukoira mutta silti kyllä oli alottaessa fiilis että tämä yritys kosahtaa heti toisen hypyn jälkeen. Mitä vielä! Ensimmäinen kerta kun teen tuon kyseisen koiran kanssa mitään lähempää tuttavuutta, meidän ensimmäinen kerta agilitradalla ja mehän tehtiin rata melkein nollana läpi! Ainoastaan lopussa oma ohjaus alkoi levitä. Tokikin kun kyseessä on noin kokenut ja osaava koira ei siihen ihmeitä tarvittu, Ryyni korjasi itse parit mun myöhästymiset. Mutta kyllä se varsin nohevalta tuntui!
Tuollaiset kepit ja keinun mä tahdon Jedillekin! Oli ihana fiilis kun sai radalla vaan mennä ja juosta, välillä nimittäin tuntuu että mun ja Jedin ajatukset ei ihan kohtaa. Ollaan kuitenkin aloittelijoita molemmat.
Tänään käväistiin Jedin kanssa möllikisoissa tekemässä pari ihan melkein hienoa rataa mölliluokassa ja hauskuuttamassa yleidöä kilpailevien radalla. Niistä vähän myöhemmin lisää.
Tarkoitus oli vielä liittää syväluotaavan analyyttinen hidastus tilanteesta, mutta kun käytössä ei ole kuin Youtuben videoeditori joka nyt takkuilee, en jaksanut jäädä odottamaan sen nopeampaa toimintaa. Eipä siitä ehkä muutenkaan näe sen paremmin kun kuva on kaukaa. Mutta, kuten todettua, Jedille ei tilanteesta jäänyt mitään ikäviä muistoja. Onneksi, koska aika pahaltahan tuo näyttää ja olisi helposti voinut sattua pahemminkin. Jedihän on nyt maanantaina menossa fyssarille, niin sitten viimeistään nähdään jäikö kroppaan muistoja tilantesta. Itse löysin hieromalla pieniä jumeja, mutta omat taitoni eivät luonnollisestikaan riitä tarpeeksi kattavaan tsekkaukseen.
On videota treeneistä myös ennen tuota tapahtumaa mutta yllä mainituista syistä en jaksa alkaa muokkaamaan siitä turhia pätkiä pois, etenkin kun mitään sujuvaa menoa ei saatu aikaan. Tyytyväinen olin siihen että Jedi tajusi niistosokkarin ihan heti kun sitä kokeilin, sitä kun ei olla erikseen opetettu. Nämä eri ohjauksethan on kuitenkin vain perusjuttujen yhdistelemistä, eli varsin loogisia koiralle, itse vain asetan kaikille saksalaisille ja twistereille sun muille hienouksille niin pyhän arvon kun ei niitä vielä osata. Palasiin pilkottaessa sieltäkin löytyy ihan niitä juttuja joita jo osataan!
Jedi vaikutti tapaturman jälkeen ihan iloiselta, normaalilta itseltään ja fyysisestikin ihan kunnossa, mutta päätin silti jättää treenit siihen. Näin sitten tuli minulle tilaisuus kokeilla Ryyni-parsonia. Mähän en ole aiemmin ohjannut muita koiria kuin Jediä, paitsi kerran aloittelevaa labbista kahden esteen verran. Siitä ei kuitenkaan aikanaan tullut yhtään mitään. Ryyni on arvokisatasolla kisaava ja ihan hirvittävän nopea, ihana pikkukoira mutta silti kyllä oli alottaessa fiilis että tämä yritys kosahtaa heti toisen hypyn jälkeen. Mitä vielä! Ensimmäinen kerta kun teen tuon kyseisen koiran kanssa mitään lähempää tuttavuutta, meidän ensimmäinen kerta agilitradalla ja mehän tehtiin rata melkein nollana läpi! Ainoastaan lopussa oma ohjaus alkoi levitä. Tokikin kun kyseessä on noin kokenut ja osaava koira ei siihen ihmeitä tarvittu, Ryyni korjasi itse parit mun myöhästymiset. Mutta kyllä se varsin nohevalta tuntui!
Tuollaiset kepit ja keinun mä tahdon Jedillekin! Oli ihana fiilis kun sai radalla vaan mennä ja juosta, välillä nimittäin tuntuu että mun ja Jedin ajatukset ei ihan kohtaa. Ollaan kuitenkin aloittelijoita molemmat.
Tänään käväistiin Jedin kanssa möllikisoissa tekemässä pari ihan melkein hienoa rataa mölliluokassa ja hauskuuttamassa yleidöä kilpailevien radalla. Niistä vähän myöhemmin lisää.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Kolmanneksi Jediritari
Maanantai ei ollut mikään normaali maanantai. Treeneissä ensin Jedille kävi pieni haveri puomilla ja sitten pääsin itse kokeilemaan lainakoiraa - mutta kirjoittelen näistä enemmän sitten kun saan videota.
Jedin pienen onnettomuuden jälkeen mietin että viitsinkö sitä viedä tänään mölleihin. Sille ei kuitenkaan onneksi jäänyt mitään traumaa kroppaan taikka päänuppiin, ensin tietysti katottiin että se ei onnu eikä muutenkaan liiku epänormaalisti ja sitten annoin sille muuta ajateltavaa juoksemalla hallia pari kertaa päästä toiseen ja sitten vain yksi iloinen puomisuoritus. Ei jäänyt pelkoa puomia kohtaan, mitä nyt ylösmeno oli aavistuksen hitaammanpuoleinen. Tänään vielä kopeloin sen huolellisesti ja moneen kertaan, ei aristellut yhtään mistään ja Jedi oli erittäin iloinen ja energinen ja päätin siksi mennä kuitenkin kisaamaan.
Kisapaikalla lämmittelin sen sitten vielä ekstrahuolellisesti. Tällä kertaa Jedi oli enemmän oma itsensä kuin viime mölleissä, se huusi ja riuhtoi hihnassa kun hää tahtois radalle! Saatiin vähän paheksuvia katseita osaksemme, mutta itse en voinut kuin nauraa - ei sitä oikeasti saa hiljaiseksi jos ei ole koko ajan karjasemassa ja se vähän tappaisi tunnelmaa niin paras vaihtoehto on vain hyväksyä tilanne. Lisäksi koira kuulosti vaan niin huvittavalta, kuin pikkulapsi joka ei saa tahtoaan läpi. Ulinaa, mölinää.
Eka rata meni tosi hyvin, ainoastaan hyvin pienestä kiinni ollut kieltäytyminen. Mutta puomin kontaktin Jedi otti oikein hienosti. Estesuorituksena se oli kuitenkin hiukan hidas, eli sille taisi ihan pieni epävarmuus jäädä eiliseltä. Laskin Jedin etenemän ja se oli 4,8 metriä sekunnissa, eli varsin nopeaa menoa kiellosta ja normaalia hitaammasta puomista huolimatta! Videolta jäi ihan alku pois.
Mentiin rata myös toiseen kertaan, mutta kännykkä ei suostunut lataamaan sitä vaan herjasi verkko-ongelmaa. Eipä se niin haittaakaan, koska se rata oli aika lailla yleistä kaaosta. Ensin alun valssissa Jedi valahti selkäni taakse, sitten se otti jonkun supermiesloikan A:n harjalla, niin että sydämeni taisi ottaa ylimääräisen lyönnin ja siksi jäi myös kontakti ottamatta. Kieltoja tuli samassa kohtaa kuin ensimmäisellä radalla varmaan viisi kertaa, kun tahdoin saada Jedin irtoamaan sinne eikä niin että saattelen sen loppuun asti, eihän meillä ollut enää mitään hävittävääkään. Myös puomilta tuli karmea läpijuoksu. Voisi kuvitella että ensimmäisellä radalla sählätään ja tokalla parannetaan! Otin toisella radalla myös enemmän riskejä ja annoin Jedin irrota putkiin kauempaan, ja luottaminen kannatti. Ihan turhaan saattelin ekalla radalla noinkin pitkälle!
Sijoituttiin tuolla ekan radan vitosella kolmanneksi, kun osallistujia taisi olla jotain kymmenen paikkeilla. Palkintojen jaossa tosiaan huudeltiin että kolmanneksi sijoittui Jediritari, ja minä ehdin jo hetken pähkäillä että tarkoittaako se meitä vai oliko osallistujissa koiraa nimeltä Jediritari. :D Tällä kertaa jäi tosi mukava fiilis, ei sen takia että rata meni paremmin vaikka sekin on kivaa - mutta Jedi oli innokkaampi, nopeampi ja innostui jopa ajoittain repimään kanssani hihnaa, kunnes sen piti taas haukkua radan tapahtumia ja hihna tippui pois sen suusta :D Mutta tärkeintä on että sillä oli sitä intoa!
Jedin pienen onnettomuuden jälkeen mietin että viitsinkö sitä viedä tänään mölleihin. Sille ei kuitenkaan onneksi jäänyt mitään traumaa kroppaan taikka päänuppiin, ensin tietysti katottiin että se ei onnu eikä muutenkaan liiku epänormaalisti ja sitten annoin sille muuta ajateltavaa juoksemalla hallia pari kertaa päästä toiseen ja sitten vain yksi iloinen puomisuoritus. Ei jäänyt pelkoa puomia kohtaan, mitä nyt ylösmeno oli aavistuksen hitaammanpuoleinen. Tänään vielä kopeloin sen huolellisesti ja moneen kertaan, ei aristellut yhtään mistään ja Jedi oli erittäin iloinen ja energinen ja päätin siksi mennä kuitenkin kisaamaan.
Kisapaikalla lämmittelin sen sitten vielä ekstrahuolellisesti. Tällä kertaa Jedi oli enemmän oma itsensä kuin viime mölleissä, se huusi ja riuhtoi hihnassa kun hää tahtois radalle! Saatiin vähän paheksuvia katseita osaksemme, mutta itse en voinut kuin nauraa - ei sitä oikeasti saa hiljaiseksi jos ei ole koko ajan karjasemassa ja se vähän tappaisi tunnelmaa niin paras vaihtoehto on vain hyväksyä tilanne. Lisäksi koira kuulosti vaan niin huvittavalta, kuin pikkulapsi joka ei saa tahtoaan läpi. Ulinaa, mölinää.
Eka rata meni tosi hyvin, ainoastaan hyvin pienestä kiinni ollut kieltäytyminen. Mutta puomin kontaktin Jedi otti oikein hienosti. Estesuorituksena se oli kuitenkin hiukan hidas, eli sille taisi ihan pieni epävarmuus jäädä eiliseltä. Laskin Jedin etenemän ja se oli 4,8 metriä sekunnissa, eli varsin nopeaa menoa kiellosta ja normaalia hitaammasta puomista huolimatta! Videolta jäi ihan alku pois.
Mentiin rata myös toiseen kertaan, mutta kännykkä ei suostunut lataamaan sitä vaan herjasi verkko-ongelmaa. Eipä se niin haittaakaan, koska se rata oli aika lailla yleistä kaaosta. Ensin alun valssissa Jedi valahti selkäni taakse, sitten se otti jonkun supermiesloikan A:n harjalla, niin että sydämeni taisi ottaa ylimääräisen lyönnin ja siksi jäi myös kontakti ottamatta. Kieltoja tuli samassa kohtaa kuin ensimmäisellä radalla varmaan viisi kertaa, kun tahdoin saada Jedin irtoamaan sinne eikä niin että saattelen sen loppuun asti, eihän meillä ollut enää mitään hävittävääkään. Myös puomilta tuli karmea läpijuoksu. Voisi kuvitella että ensimmäisellä radalla sählätään ja tokalla parannetaan! Otin toisella radalla myös enemmän riskejä ja annoin Jedin irrota putkiin kauempaan, ja luottaminen kannatti. Ihan turhaan saattelin ekalla radalla noinkin pitkälle!
Sijoituttiin tuolla ekan radan vitosella kolmanneksi, kun osallistujia taisi olla jotain kymmenen paikkeilla. Palkintojen jaossa tosiaan huudeltiin että kolmanneksi sijoittui Jediritari, ja minä ehdin jo hetken pähkäillä että tarkoittaako se meitä vai oliko osallistujissa koiraa nimeltä Jediritari. :D Tällä kertaa jäi tosi mukava fiilis, ei sen takia että rata meni paremmin vaikka sekin on kivaa - mutta Jedi oli innokkaampi, nopeampi ja innostui jopa ajoittain repimään kanssani hihnaa, kunnes sen piti taas haukkua radan tapahtumia ja hihna tippui pois sen suusta :D Mutta tärkeintä on että sillä oli sitä intoa!
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Keskikesä
Meidän juhannus sujui varsin rauhallisissa merkeissä, vaikka kuvassa Jedi onkin ihan liekeissä ;)
Tämä mökkiviikonloppu tuli Jedille ihan tarpeeseen, se sai kirmailla pihalla vailla huolen häivää. Ensi viikko on nimittäin aika rankka, niin sai sitten nyt vähän ladattua akkuja. Kaksi viikkoa sitten Jedi oli nimittäin aika sippi, kun ensin oli Manu hoidossa viikonlopun ja sen jälkeen treenit ja kisat peräkkäisinä päivinä. Saa nähdä miten ensi viikko menee kun on treenit ja kahdet kisat.
Käväisin muuten viime viikolla treenaamassa yksinomaan keinua, sujui tällä kertaa nopeammin. Meillä on nyt kuitenkin hallilta lainassa tällainen kiikku ihan keinua tukien ajetellen. Tarkoituksena siis opettaa Jedi ihan vaan hyppäämmään sen päälle ja kiikkumaan. Kun se sujuu moitteetta, on sillä kehonhallintaa ja enemmän tottumusta keinuvaan liikkeeseen.
Vähäsen vielä kuvia juhannukselta:
torstai 19. kesäkuuta 2014
Elämää agilityhallin ulkopuolella
Viime viikonlopun katselin livestreamista agilityn SM-kisoja. Hienolta näytti, oli kivaa katsella kaikkien tuttujen ja puolituttujen ratoja, tiesin henkilöt sitten oikeasta elämästä tai internetin kautta niin yhtä jännittävää se oli. Muutaman kerran melkein unohdin hengittää, varsinkin medien yksilöiden finaaliradan aikana. Taisi olla yllättävän haastava rata profiililtaan. Olen myös katsellut teeveestä jalkapallon MM-kisoja, mutta siitä lajista ymmärrän huomattavasti vähemmän kuin agilitystä. Koskakohan aksaakin aletaan näyttää telkkarista? Jedin mielestä ainakin jalkapallo on ihan turhaa, se tulee aina pelin aikana tökkimään pallo suussa että leikkikää minun kaa, tää pallottelu on paljon hauskempaa!
Jedi on päässyt lomailemaan mökille useampaan kertaan, ja samalla minä olen saanut koiralomaa.Stressitöntä elämää ilman koiraa, mutta on se kyllä paljon tylsempääkin. Pieni tauko velvollisuuksista aina silloin tällöin tekee kuitenkin terää!Toko on meidän osalta tauolta, enkä tiedä koska se tauko loppuu. Ei vaan ole innostusta treenata. Koiraharrastuksissahan tärkeintä on hauskanpito, eikä toko vaan ole meidän kummankaan mielestä niin kivaa kuin agility. En usko että koskaan mennään tokokokeeseen, ja ilman tavoitteita treenaaminen on aika päämäärätöntä.
Lihaskunto-ohjelma on vähän lipsunut. Käytän tekosyynä huonoa säätä. Olipahan hassua katsella viime viikon treenivideota, kun menen siinä topissa ja sortseissa, ja kassiin oli sujahtanut aurinkovoide. Eipä sitä tällä viikolla tarvittu, kun oli seitsemän astetta lämmintä ja vettä tihutti. (Lisäsin sen treenivideon edelliseen tekstiin, mutta tässä vielä linkki. Mulla on lelu housunsuussa kun ei ollut taskuja!) Jedi on myöskin syönyt hyvin vaihtelevasti. Voi mitä antaisinkaan jos minulla olisi ahne koira.
Jos nyt jotain agilityyn liittyvää, niin minulla on valtavan suuri ongelma (voidaan luokitella First World probleemaksi). Jedin keinuhan koki pienoisen takaiskun viime viikolla, mutta nyt se on ehkä taas kunnossa, ainoastaan aavistuksen hidas. Mikäli me mennään elokuussa kisaamaan, olisi ihan kiva saada Jedille kokemus vieraalla keinulla ja renkaalla ja kokeilla sen keppien varmuutta kisatilanteessa. Siihen on vaan yksi mahdollisuus ja se olisi viikon päästä, mutta kun en tiedä viitsinkö mennä kilpailevien radalle, koska keinu ei ole vielä huippuvarma ja minua pelottaa että se hajoaa sitten lopullisesti. Niin hankalaa! :D Pitää miettiä asiaa vielä.
Ensimmäinen yritys on harvoin onnistunut, kun on kyseessä koiran valokuvaaminen. :D
Nyt me suunnataan jo juhannuksen viettoon mökille. Oikein mukavaa keskikesän juhlaa kaikille lukijoille!
torstai 12. kesäkuuta 2014
Mieli muuttuu
Maanantain treeneissä oli hyvä fiilis. Jedi irtosi tosi hienosti loppusuoralla, hienommin kuin muut koirat vaikka vertailu onkin pahasta. Olin ylpeä. Meillä oli tosi hyvä yhteistyö, ainoat ikävät asiat oli se että takaaleikkaus kepeille ei ottanut onnistuakseen (miksi minun pitää aina olla liian hätäinen) ja tein keinulla virheen. Jätin Jedin suorittamaan sitä liian itsenäisesti, miksi, en tiedä. Se on vielä niin tuoreesti opeteltu asia että tällaisissa asioissa täytyy edetä hitaammin. Onneksi Jedi ei liiaksi pelästynyt, seuraavilla kerroilla keinu oli kyllä hitaampi mutta parani koko ajan. Kyllä se vielä nopeasti kuntoon saadaan.
Mutta muuten meillä oli oikein hauskaa. Taas. Lisään videota sitten kun saan, jos jaksan.
Tässäpä tuo video. Pari pätkää jäi pois kun kuvaaja ei ehtinyt mukaan.
Tiistaina sitten suunnattiin Pyhtäälle mölleillemään. Jos joku on ollut tarkkasilmäinen, on kalenteriin lipsahtanut peräti viralliset kisat, joskin hyvin suurella kysymysmerkillä. Jos ne kuitenkin ottavat meidän osalta tapahtuakseen, tarvitaan me vielä hirveästi kisatreeniä. Ja vieraita paikkoja. Siksi kannatti ajaa 60 km suuntaansa mennäkseen 40 sekuntia radalla. Ei-koiraihmiset eivät aina tajua kaikkia tällaisia asioita.
En tiedä, paineistuko Jedi taas. Kun odottelimme radan alkua, se oli nenä hyvin tiukasti maassa. Ei kuitenkaan ihan niin tiukasti kuin silloin tokossa. Saattaahan se olla myös niin että vieraassa paikassa oli niin vieraita hajuja, että ne kiinnostivat enemmän kuin tutut hajut tutuissa ympäristöissä, olihan tämä Jedin ensimmäinen aksakerta täysin vieraassa paikassa. Jedi ei myöskään pystynyt repimään lelua ollenkaan, tai ajoittain muutaman sekunnin verran. Sitten se kuuli koiran haukahduksen tai autonoven pamauksen ja meni taas leikkikykenemättömäksi. Luovutin sen suhteen. Jatkossa täytyy kuitenkin pitää Jedi mahdollisimman pitkään autossa rauhassa ja pistää joku muu lämppäämään se, koska tällaisissa tilanteissa minä värisen kuin haavanlehti ja koiran paineistuminen on toki silloin varsin luonnollinen reaktio.
Radallemenon lähestyessä aloin vähän rauhoittua, koska Jedi oli enemmän oma itsensä, eli rääkyi kuin hyeena kun koirat haukkuivat ja ihmiset taputtivat. Se ei tainnut tajuta että mistä on kyse ennen kuin puolivälissä rataa - puomi oli hirveän hidas ja meno muutenkin tahmeaa. Mutta pysähtyi sentään kontaktille. A:lta jäi kontakti ottamatta ja muuri ohitettiin, mutta luulen että kumpikin johtui siitä että ne oli vieraita esteitä. Yleensä Jedi menee A:n ihan laukalla, jolloin sen tassut osuvat kontaktille, mutta nyt se vaihtoi alasmenolla raville ja sitten loikkasi alas. Se on varmaan niin blondi ettei ehtinyt tajuta että tässä on jotain outoa ennen kuin harjalla. Ainakin toivon niin, koska jos se on päättänyt että tämä on A:n suoritustapa niin minä olen pulassa.
(Alussa minua jännitti vielä niin paljon etten millään meinannut saada Jedin pantaa pois. Meinasi jo alkaa hävettää.)
Kaiken kaikkiaan jäi jotenkin ikävä fiilis näistä mölleistä. Olihan siellä kivojakin kohtia, mutta minulle on aina ollut se meidän yhteinen fiilis tärkeämpää kuin onnistuminen. Tiedän, että pitäisi keskittyä positiiviseen, heikko mieleni ei vaan aina kykene siihen. Miksi Jedi ei revi lelua aina innolla, ole aina säpäkkä ja valmiina toimintaan. Miksi se on niin hidas. Ja miksi en itse osaa ohjata paremmin. Niin sitä vaan mennään flowtilasta epätoivoon, mutta täältä me noustaan. Ja onhan se kai positiivista että meillä on jotain treenattavaa. Täydellisyys suoraan tarjoiltuna olisi niin kovin tylsää. Fun fact, möllikisapäivänä oli myös meidän agilityn vuosipäivä. Tähän pisteeseen päästiin vuodessa.
Loppuun vielä pientä valitusta; mielestäni tämä rata oli varsin hankala mölliradaksi. Jos minä itse saisin suunnitella, olisi radalla suht suoria lähestymisiä esteillle ja helppoja linjoja, ei noita osittaisia serpentiinejä (?en tiedä miksi pitäisi kutsua, kuitenkin niin että on hyppyjä kaksi vierekkäin), ja esimerkiksi A:lle ja viimeiseen hyppyyn oli aika hankala miettiä mitä tekisi, koska ne olivat niin vinossa verrattuna edelliseen esteeseen. (Ja tietysti kaikki olisi aina paremmin jos sen saisi tehdä minä. Kuulostan katkeralta, tiedän.) Ihanneaikakin oli aika tiukka, tosi monelle tuli yliaikaa. Aiemmissa meidän käymissä kisoissa on ollut niin löysät ihanneajat että me ollaan ehditty miltei puolittamaan se, nyt alitimme sen noin kuudella sekunnilla.
Tässäpä tuo video. Pari pätkää jäi pois kun kuvaaja ei ehtinyt mukaan.
Tiistaina sitten suunnattiin Pyhtäälle mölleillemään. Jos joku on ollut tarkkasilmäinen, on kalenteriin lipsahtanut peräti viralliset kisat, joskin hyvin suurella kysymysmerkillä. Jos ne kuitenkin ottavat meidän osalta tapahtuakseen, tarvitaan me vielä hirveästi kisatreeniä. Ja vieraita paikkoja. Siksi kannatti ajaa 60 km suuntaansa mennäkseen 40 sekuntia radalla. Ei-koiraihmiset eivät aina tajua kaikkia tällaisia asioita.
En tiedä, paineistuko Jedi taas. Kun odottelimme radan alkua, se oli nenä hyvin tiukasti maassa. Ei kuitenkaan ihan niin tiukasti kuin silloin tokossa. Saattaahan se olla myös niin että vieraassa paikassa oli niin vieraita hajuja, että ne kiinnostivat enemmän kuin tutut hajut tutuissa ympäristöissä, olihan tämä Jedin ensimmäinen aksakerta täysin vieraassa paikassa. Jedi ei myöskään pystynyt repimään lelua ollenkaan, tai ajoittain muutaman sekunnin verran. Sitten se kuuli koiran haukahduksen tai autonoven pamauksen ja meni taas leikkikykenemättömäksi. Luovutin sen suhteen. Jatkossa täytyy kuitenkin pitää Jedi mahdollisimman pitkään autossa rauhassa ja pistää joku muu lämppäämään se, koska tällaisissa tilanteissa minä värisen kuin haavanlehti ja koiran paineistuminen on toki silloin varsin luonnollinen reaktio.
Radallemenon lähestyessä aloin vähän rauhoittua, koska Jedi oli enemmän oma itsensä, eli rääkyi kuin hyeena kun koirat haukkuivat ja ihmiset taputtivat. Se ei tainnut tajuta että mistä on kyse ennen kuin puolivälissä rataa - puomi oli hirveän hidas ja meno muutenkin tahmeaa. Mutta pysähtyi sentään kontaktille. A:lta jäi kontakti ottamatta ja muuri ohitettiin, mutta luulen että kumpikin johtui siitä että ne oli vieraita esteitä. Yleensä Jedi menee A:n ihan laukalla, jolloin sen tassut osuvat kontaktille, mutta nyt se vaihtoi alasmenolla raville ja sitten loikkasi alas. Se on varmaan niin blondi ettei ehtinyt tajuta että tässä on jotain outoa ennen kuin harjalla. Ainakin toivon niin, koska jos se on päättänyt että tämä on A:n suoritustapa niin minä olen pulassa.
(Alussa minua jännitti vielä niin paljon etten millään meinannut saada Jedin pantaa pois. Meinasi jo alkaa hävettää.)
Kaiken kaikkiaan jäi jotenkin ikävä fiilis näistä mölleistä. Olihan siellä kivojakin kohtia, mutta minulle on aina ollut se meidän yhteinen fiilis tärkeämpää kuin onnistuminen. Tiedän, että pitäisi keskittyä positiiviseen, heikko mieleni ei vaan aina kykene siihen. Miksi Jedi ei revi lelua aina innolla, ole aina säpäkkä ja valmiina toimintaan. Miksi se on niin hidas. Ja miksi en itse osaa ohjata paremmin. Niin sitä vaan mennään flowtilasta epätoivoon, mutta täältä me noustaan. Ja onhan se kai positiivista että meillä on jotain treenattavaa. Täydellisyys suoraan tarjoiltuna olisi niin kovin tylsää. Fun fact, möllikisapäivänä oli myös meidän agilityn vuosipäivä. Tähän pisteeseen päästiin vuodessa.
Loppuun vielä pientä valitusta; mielestäni tämä rata oli varsin hankala mölliradaksi. Jos minä itse saisin suunnitella, olisi radalla suht suoria lähestymisiä esteillle ja helppoja linjoja, ei noita osittaisia serpentiinejä (?en tiedä miksi pitäisi kutsua, kuitenkin niin että on hyppyjä kaksi vierekkäin), ja esimerkiksi A:lle ja viimeiseen hyppyyn oli aika hankala miettiä mitä tekisi, koska ne olivat niin vinossa verrattuna edelliseen esteeseen. (Ja tietysti kaikki olisi aina paremmin jos sen saisi tehdä minä. Kuulostan katkeralta, tiedän.) Ihanneaikakin oli aika tiukka, tosi monelle tuli yliaikaa. Aiemmissa meidän käymissä kisoissa on ollut niin löysät ihanneajat että me ollaan ehditty miltei puolittamaan se, nyt alitimme sen noin kuudella sekunnilla.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Uimasilla ja yökylässä
Viime keskiviikkona Jedi pääsi käymään koirauimalassa. Jedi ui oikeastaan varsin rauhallisesti ja ihan hyvällä tekniikalla, mitä nyt ajoittain yritti päästä laitoja pitkin pois. Se ei vaan yhtään tykännyt koko hommasta, aina tauolla se tuhisi ja huokaili eikä mennyt veteen vapaaehtoisesti. Yhteensä Jedi ui alta kymmenisen minuuttia, tässä vähän videota.
Lauantaina tulikin sitten Manu kylään. Oli totta puhuen aika rankkaa olla kahden koiran kanssa! Jedi ei oikein osannut rauhoittua vaan oli ihan koko ajan härkkimässä Manua, provosoimassa sitä leikkimään. Illan myötä se osasi lopulta nukkuakin välillä. Yön aikana heräilin useaan otteeseen kun toinen tai molemmat koirista hyppivät mahani päällä... Huomasi kyllä kuinka erilaisia nää kaksi koiraa on, Manu on sellanen sylihauveli joka tunkee mahdollisimman lähelle kun istut sohvalla, Jedi viihtyy useimmiten omissa oloissaan jossain nurkassa. Manu on myös ihmisrakkaampi, kun Jedin rakastaa enemmänkin kaikkia koiria. Tämä näkyi siinä kuinka Jedi olisi tahtonut leikkiä Manun kanssa IHAN koko ajan, mutta Manu ignoorasi Jedin yritykset. Jedi on myös huomattavasti energisempi ja aktiivisempi kuin Manu, tämä lähinnä nukkui koko päivän.
Sunnuntaina käväistiin sitten vielä Miran ja Manun kanssa uimassa. Ensin kannoin Jedin veteen pelastusliivit päällä, ja se ui oikein hienosti ja rauhallisesti. Vähän myöhemmin se lähti pienellä avustuksella uimaan poispäin rannasta. Olin siis syvemmällä houkuttelemassa Jediä ja Mira kantoi sen veteen, Jedi lähti oikein rennosti ja rauhallisesti minun perääni. Siinä sitten tehtiin yhdessä pientä lenkkiä. Jedillä näytti olevan ihan hauskaa! Jos se vaan vielä oppisi itse tekemään sen siirron kävelemisestä uintiin, kun maa alkaa hävitä tassujen alta, niin eihän sitä tiedä vaikka siitä tulisi kunnon vesipeto. Vielä se ei osaa lähteä itsenäisesti uimaan, vaan jää seisomaan siihen kun maha kastuu.
Lauantaina tulikin sitten Manu kylään. Oli totta puhuen aika rankkaa olla kahden koiran kanssa! Jedi ei oikein osannut rauhoittua vaan oli ihan koko ajan härkkimässä Manua, provosoimassa sitä leikkimään. Illan myötä se osasi lopulta nukkuakin välillä. Yön aikana heräilin useaan otteeseen kun toinen tai molemmat koirista hyppivät mahani päällä... Huomasi kyllä kuinka erilaisia nää kaksi koiraa on, Manu on sellanen sylihauveli joka tunkee mahdollisimman lähelle kun istut sohvalla, Jedi viihtyy useimmiten omissa oloissaan jossain nurkassa. Manu on myös ihmisrakkaampi, kun Jedin rakastaa enemmänkin kaikkia koiria. Tämä näkyi siinä kuinka Jedi olisi tahtonut leikkiä Manun kanssa IHAN koko ajan, mutta Manu ignoorasi Jedin yritykset. Jedi on myös huomattavasti energisempi ja aktiivisempi kuin Manu, tämä lähinnä nukkui koko päivän.
Sunnuntaina käväistiin sitten vielä Miran ja Manun kanssa uimassa. Ensin kannoin Jedin veteen pelastusliivit päällä, ja se ui oikein hienosti ja rauhallisesti. Vähän myöhemmin se lähti pienellä avustuksella uimaan poispäin rannasta. Olin siis syvemmällä houkuttelemassa Jediä ja Mira kantoi sen veteen, Jedi lähti oikein rennosti ja rauhallisesti minun perääni. Siinä sitten tehtiin yhdessä pientä lenkkiä. Jedillä näytti olevan ihan hauskaa! Jos se vaan vielä oppisi itse tekemään sen siirron kävelemisestä uintiin, kun maa alkaa hävitä tassujen alta, niin eihän sitä tiedä vaikka siitä tulisi kunnon vesipeto. Vielä se ei osaa lähteä itsenäisesti uimaan, vaan jää seisomaan siihen kun maha kastuu.
 |
| Kieli keskellä suuta, tää on tarkkaa hommaa! |
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Agilityflow
Otsikko sen takia, kun tuntuu että agility on nykyään helppoa! Jedi on estehakuisempi kuin ennen, osaan ehkä itse ohjata ainakin aavistuksen paremmin (toivottavasti) ja meillä molemmilla on niin hauskaa!
Ja jipii, ekaa kertaa videota meidän ohjatuista treeneistä! Mentiin kahta lyhyttä, suht helppoa rataa. Kuumuuden takia rimat ihan alhaalla. Eka rata meni sinänsä ihan kivasti, mutta tuli paljon kaikenlaisia kaarroksia ja muuta pientä, joista en aiemmin osannut ajatella mitään. Renkaan jälkeen tuli aikamoinen kunniakierros. Ensinnäkin Jedille ei ole mitenkään opetettu ennakointia renkaalla (se menee listalle!), joten eihän siltä voi muuta odottaakaan! Aiemmin on myös ollut niitä rengasongelmia, eli kun pelkäsin että Jedi menee kehikosta tai kokonaan ohi, en uskaltanut valssata ajoissa. Kaiken kukkuraksi siellä oli koira odottamassa renkaan vieressä, luulen että sekin häiritsi Jediä.
Muuria ennen oli pakko tehdä pakkovalssi ja ottaa tosi voimakkaasti haltuun, muuten Jedi menee puomille. Kiipeeminen on niin hauskaa! Muurin jälkeinen poispäinkäännös oli vähän hankala, ei kovin usein tehdä poispäinkäännöksiä ja olin ihan liian hätäinen ensimmäisellä kierroksella.
Toisella radalla oli sitten pituus ja keinu. Se ehdittiin tehdä kaksi kertaa eikä siinä oikein ollut mitään hankalaa kun molemmat meni nollana ;) Kiva fiilis kun kerrankin jokin menee ensi yrittämällä oikein. En oikein tiedä oliko muuria ennen vastakäännös vai jaakotus - en oikein erota niitä, joku viisaampi saa korjata. Toisella kerralla se ei oikein toiminut, kun kaarros valahti silti. Mietin vähän että vaikuttaako se ettei vastakäännöstä/jaakotusta olla oikeastaan paljoa käytetty, eli Jedi ei osaisi sitä lukea. Toinen vaihtoehto on se että itse ohjasin huonosti. Puomin jäkeen pituus oli vähän sivussa, niin että piti tönäistä koiraa oikealle linjalle. Toisella kerralla tönäisin vähän liikaa ja Jedi hämmentyi. Keinu on editynyt huimasti, Jedi menee jo täyskorkeaakin, mutta ei kuitenkaan vielä radan osana. Mietin vähän keretäänkö treenata sitä tarpeeksi, että voisin kuun lopussa osallistua möllikisoissa myös kilpailevien radalle... ;)
Ja jipii, ekaa kertaa videota meidän ohjatuista treeneistä! Mentiin kahta lyhyttä, suht helppoa rataa. Kuumuuden takia rimat ihan alhaalla. Eka rata meni sinänsä ihan kivasti, mutta tuli paljon kaikenlaisia kaarroksia ja muuta pientä, joista en aiemmin osannut ajatella mitään. Renkaan jälkeen tuli aikamoinen kunniakierros. Ensinnäkin Jedille ei ole mitenkään opetettu ennakointia renkaalla (se menee listalle!), joten eihän siltä voi muuta odottaakaan! Aiemmin on myös ollut niitä rengasongelmia, eli kun pelkäsin että Jedi menee kehikosta tai kokonaan ohi, en uskaltanut valssata ajoissa. Kaiken kukkuraksi siellä oli koira odottamassa renkaan vieressä, luulen että sekin häiritsi Jediä.
Muuria ennen oli pakko tehdä pakkovalssi ja ottaa tosi voimakkaasti haltuun, muuten Jedi menee puomille. Kiipeeminen on niin hauskaa! Muurin jälkeinen poispäinkäännös oli vähän hankala, ei kovin usein tehdä poispäinkäännöksiä ja olin ihan liian hätäinen ensimmäisellä kierroksella.
Toisella radalla oli sitten pituus ja keinu. Se ehdittiin tehdä kaksi kertaa eikä siinä oikein ollut mitään hankalaa kun molemmat meni nollana ;) Kiva fiilis kun kerrankin jokin menee ensi yrittämällä oikein. En oikein tiedä oliko muuria ennen vastakäännös vai jaakotus - en oikein erota niitä, joku viisaampi saa korjata. Toisella kerralla se ei oikein toiminut, kun kaarros valahti silti. Mietin vähän että vaikuttaako se ettei vastakäännöstä/jaakotusta olla oikeastaan paljoa käytetty, eli Jedi ei osaisi sitä lukea. Toinen vaihtoehto on se että itse ohjasin huonosti. Puomin jäkeen pituus oli vähän sivussa, niin että piti tönäistä koiraa oikealle linjalle. Toisella kerralla tönäisin vähän liikaa ja Jedi hämmentyi. Keinu on editynyt huimasti, Jedi menee jo täyskorkeaakin, mutta ei kuitenkaan vielä radan osana. Mietin vähän keretäänkö treenata sitä tarpeeksi, että voisin kuun lopussa osallistua möllikisoissa myös kilpailevien radalle... ;)
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Massankeräys alkakoon
Kesäloma alkoi ja aikaa on tuhlattavaksi asti. Niinpä voin suunnitella tarkkaan, kuinka kummassa saada tuon piskin lihasmassaa suuremmaksi ja tasapainoisemmaksi. Toispuoleisen raukan toinen takajalka alkaa saada lihaksia, kun toinen on vieläkin täysi rimpula. Olen nyt tarkkaillut tätä tilannetta ja miettinyt mistä se johtuu, ero jalkojen välillä kun on aika huomattava. Remmilenkeillä katson tarkkaan että Jedi kulkee suurin piirtein yhtä paljon sekä oikealla että vasemmalla puolellani. Olen tarkkaillut, kumpaa jalkaa se nostaa kun se merkkailee, mutta mielestäni se käyttää kumpaakin jalkaansa tarkoitukseen aika lailla tasapuolisesti. Viileiden säiden tullessa Jedille on alkanut ruoka maistua merkillisen hyvin, nyt vain koputellaan puuta ja toivotaan että sama jatkuu, lihasten kasvun kannalta olisi oikeastaan välttämätöntä että se syö kunnolla.
Millä eri tavoin aion tätä massatavoitetta toteuttaa? Olen nyt suunnitellut että
Ja vielä vähän yleistä löpinää: tänään päästiin pitkästä aikaa meidän normi agitreeneihin, niistä juttua myöhemmin kun saan videota. Ootan innolla kesää kun on aikaa treenata ihan rutokseen. Odotin innolla myös tokotreenejä, mutta vastahan tajusin että huomenna ei ole treenejä tokokokeen vuoksi ja sitä seuraavalla viikolla emme pääse kun menen kuitenkin mieluummin agimölleilemään. Silloin olisi juuri ollut ohjelmassa hyppy, se kun on ainoa aloliike joka ei ole vielä aluillaankaan :( Päästään kuitenkin muutama kerta tokoilemaan ennen tokon kesätaukoa. Pitää sitten itsenäisesti treenailla ahkerammin.
Tällä viikolla tapahtuu myös jotain poikkeuksellista, kun Manu tulee meille vuorokaudeksi hoitoon. Saa nähä millainen meno on pojilla, normi lenkeillä ne nimittäin rälläävät tähän malliin.
Millä eri tavoin aion tätä massatavoitetta toteuttaa? Olen nyt suunnitellut että
- joka päivä temppuilua tasapainotyynyn päällä (esim. asennonvaihtoja, tasapainoilua kurreasennossa ym.) sekä muita temppuja, kuten peruuttelu ja etutassut laatikon päällä pyöriminen
- mieluusti ainakin nelisen kertaa viikossa vapaana metsässä, paljon vaihtelevaa maastoa
- kerran viikossa kuntoilua hiekkakuopilla, mäkeä ylösalas hitaasti ravaten (laukalla unohtaa jalkansa ja menee täysin sen vahvemman varassa)
- agitreenit viikoittain
- lepopäivä kerta viikkoon
- juoksemista/nopeaa ravia pururadalla tai vaihtoehtoisesti rullaluistelua asvaltilla (jälkimmäinen on itselleni mieluisampi vaihtoehto, kun ei tarvitse minun kuntoilla niin paljoa, mutta toki yritän välttää liikaa juoksuttamasta kovalla alustalla)
- rasvaista ja proteiinipitoista ruokaa
- ehkä hommaan myös dobo-kamat kotiin, tässä kompastuskivenä ainoastaan raha
Ja vielä vähän yleistä löpinää: tänään päästiin pitkästä aikaa meidän normi agitreeneihin, niistä juttua myöhemmin kun saan videota. Ootan innolla kesää kun on aikaa treenata ihan rutokseen. Odotin innolla myös tokotreenejä, mutta vastahan tajusin että huomenna ei ole treenejä tokokokeen vuoksi ja sitä seuraavalla viikolla emme pääse kun menen kuitenkin mieluummin agimölleilemään. Silloin olisi juuri ollut ohjelmassa hyppy, se kun on ainoa aloliike joka ei ole vielä aluillaankaan :( Päästään kuitenkin muutama kerta tokoilemaan ennen tokon kesätaukoa. Pitää sitten itsenäisesti treenailla ahkerammin.
Tällä viikolla tapahtuu myös jotain poikkeuksellista, kun Manu tulee meille vuorokaudeksi hoitoon. Saa nähä millainen meno on pojilla, normi lenkeillä ne nimittäin rälläävät tähän malliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)