Ei vaan jaksa keksiä mieikuvituksellisempaa otsikkoa! Eilen oli kuitenkin vaihteeksi todella mukavasti menneet treenit. Otin riskejä mm. tekemällä persjättöjä, yleensä kun turvaudun valssailuun. Pitäisi vaan luottaa koiraan enemmän, kyllä se menee vaikken ihan koko aikaa näkisikään. Tuli myös vahvistettua takaaleikkausta ja pitkästä aikaa tuli jotain ihan uutta, nimittäin japanilainen! Se siis tuolla kahdella viimeisellä hypyllä ja toimi kyllä paljon paremmin kuin välistäveto, Jedi meni suorastaan siivekkeitä nuollen! Mitä olen muiden treenivideoita nähnyt niin se ainakin näyttää sellaiselta tuplapersjätöltä, mutta me tehtiin niin että oli oikeastaan valssi ja persjättö peräkkäin. Tätä pitää nyt mennä treenaamaan lisää että uskaltaisi joskus vaikka kisoissakin tehdä, sopi nimittäin Jedille todella hyvin. Olin todella skeptinen että Jedi tajuaisi hypätä niin pienestä kulmasta, mutta aina se vaan hypyn yli sujahti.
Tänään Jedi pääsi sitten fysioterapeutin käsittelyyn. Oikea lapa oli aika kireä ja selkä keskiosilta todella jäykkä. Jedi olikin siis aivan vinossa oikealle ja se näkyi liikkeissäkin. Noin muuten ei ollut mitään suurempaa pielessä ja Jedi saatiin kertahoidolla suoraksi. Jedi sai kehuja kuinka helppo hoidettava ja kivaluontoinen sheltti se on :) Jedillä ei myöskään ole enää niinkään puolieroa ja lihaksiakin jo ihan mukavasti, että kyllä kelpaa taas treenata!
Viime viikon treenit menivät osittain todella hyvin ja osittain todella huonosti. Mutta sellaista se aina välillä on. Molempia treenejä kyllä tarvitaan! Onnistumisia siksi, että pysyy motivaatio yllä ja vähemmän onnistuneita että tajuaa ne asiat mitkä oikeasti vaativat treeniä. Kontaktitreenit ovat todella kivalla mallilla nyt, nyt kun vain ehtisi treenaamaan tarpeeksi. Olisi paljon muutakin treenattavaa, esimerkiksi se että olen jokseenkin tajunnut ettei Jedi osaa kääntyä. Ei sille ole opetettu mitään siivekkeiden nuolemista vaan kaikki käännökset on menneet mun ohjauksen mukaan. Kyllähän sekin voisi toimia, mutta ei meidän tapauksessa kun on epävarma, aina myöhässä oleva ohjaaja ja kaahaamista rakastava, pitkälaukkainen koira. Lisäksi Jedille täytyy opettaa se että asiat suoritetaan loppuun. Esimerkiksi takaakierroissa Jedi ei kestä yhtään sitä jos lähden pois, mun pitäisi olla varsin kauan varmistamassa. Nyt ollaan tehty sellaista treeniä että lähetän Jedin takaakiertoon ja avustaja heittää lelun heti kun se on hyppäämässä. Vähitellen olen pystynyt jatkamaan matkaa aina vaan aikaisemmin. Kyllä tämä tästä! Jedi on onneksi nopea nappaamaan asioita.
Olen suorastaan yllättynyt itseni että heikkouksien tajuaminen ja pienet vastoinkäymiset eivät ole lannistaneet minua, vaan nyt on jopa enemmän treeni-intoa! Kai sitä on tajunnut että tässä on laji mikä vaatii duunia, kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Aiemmin aivot olivat vähän jumittuneet siihen täydellisyyden tavoitteluun, liekö balettiajoilta peräisin. Agilityssä ei pysty baletin tavoin hinkkaamaan loputtomiin kunnes tuntuu että osaa, koska kyseessä on toinen elävä olento joka ei ymmärrä sitä että vain harjoittelemalla tulee paremmaksi, vaan luultavasti kyllästyy. On näissä lajeissa mielestäni jotain samaakin, nimittäin se että mitä paremmaksi tulee, sitä huonommaksi tuntee tulevansa! Toisin sanoen kun oma tietämys kasvaa, tajuaa kaikki ne harjoittelua vaativat epäkohdat, joita aiemmin ei ole huomannut tai edes ajatellut. Loputon suo, mutta ah, niin kiehtova.
Perjantaina mulla alkoikin hiihtoloma eli Jedille tiedossa hieman enemmän toimintaa :) Ainakin käydään treenaamassa ja yhdet mätsärit keikistelemässä. Kaikista tärkeintä, nautitaan pitkistä lenkeistä. Epätavallisen leudon talven takia en ole oikein uskaltanut käydä jäällä lenkillä. Viime sunnuntai oli niin kirpeä pakkaspäivä että päätin mennä kokeilemaan, nämä kuvatkin siltä reissulta. Olisi jäällä varmaan voinut aiemminkin käydä, mutta parempi pelata varman päälle. Nyt on taas ollut plussan puolella niin en tiedä miltä järvellä näyttää, mutta jos ei sinne uskalla mennä niin ainakin käydään kunnon metsälenkeillä!
Blogi on muuttunut melkein vaan treeni- ja kisapäiväkirjaksi. Kyllä me edelleen nautitaan elämästä ja tehdään muutakin. :) Aika paljon ollaan käyty katsomassa koirakamuja, joten näin ystävänpäivän jälkeisen päivän kunniaksi Jedin kavereita -spesiaali, olkaa hyvä!
Reilu viikko sitten käytiin kavereiden kanssa koirapuistossa. Mukana Jedin "bestis" Manu-mäyräkoira ja 7 kuukautta vanha saluki Pepe, joka ystävänpäivätoivotuksessa jo vierailikin. Manu jäi Jediltä vähän huomioimatta kun löytyi niin ihana uusi ystävä! Kerrankin oli Jedille vastusta juoksuleikeissä, kuului vaan ih ih väyh väyh kun pieni yritti pysyä pitkäkoipisen vinttikoiraystävänsä perässä.
Tasapuolisuuden vuoksi yksi Manukin!
Viime viikonloppuna Jedi pääsi moikkaamaan toista bestistä, Kassu the jättishelttiä. Pojat on jo kolmen kuukauden iästä olleet kavereita, ikäeroa siis vain kaksi viikkoa :) Menossa oli mukana myös kerrynterrierityttö Willa. Se olikin Jedin mielestä maailman ihanin narttu, siihen malliin roikkui persuksissa.
Vähän huono laatu kun puhelimella otettu.
Tänään käytiin sitten shelttiporukalla lenkkeilemässä. Kuusi shetlannineläintä matkassa, kaikki sulassa sovussa keskenään. Kyllä se sheltti vaan osaa olla niin helppo koira!
Siinäpä Jedin viimeisimpiä koiratreffejä. Jos varsinaista listaa koirakavereista tekisin niin se ei kyllä päättysi koskaan, herra kun on kaveri kenen tahansa karvaisen kanssa. :D Ja kyllä se vaan on niin mukava käydä kimpassa lenkeillä, Jedi niin nauttii koirien seurasta.
Maanantain treeneistä yksi asia: Jedi leikki! Tosin ainoastaan radalla, ei ennen eikä jälkeen. Kokeilin niin että annan lelun suoraan sille suuhun revittäväksi enkä heitä, toimi. Jos heitin niin nenä tippui maahan ja hajut vei voiton. Silti, eräänlainen virstaanpylväs tämäkin.
Tänään käväistiin vapaatreenaamassa ja yllätykseni Jedi leikki tosi hyvin, innostui myös kuolleesta palkasta. Maailman paras tunne kaiken tämän miksei-se-leiki -ihmettelyn jälkeen! :) Varmaan auttoi se että ollaan otettu nyt vähän rennommin treenien suhteen. Toisaalta, Jedi aloitti leikki-innottomuuden jo heti vuoden ekoista treeneistä, joita ennen oli kyllä ollut pari viikkoa taukoa. Noh, tutkimattomat ovat koiran mielen tiet.
Myös treeni meni varsin mukavasti. Aiheena avokulma ja itsenäinen haku kepeille, kuudella kepillä. Aivan huippupiski mulla! Olen varsin ylpeä että sillä on noinkin itsenäiset kepit vaikkei olekaan muodissa olevalla ja varsin tehokkaalta vaikuttavalla 2x2-metodilla opetettu. Mun opetustyylillä (naksuttelu ja myöhemmin vinokepit) meni kylläkin sen reilun vuoden verran ennen kuin tuntui että Jedin kepittely oikeasti toimii.
Kannattaa ehkä ottaa äänet pois ennen kuin katsoo, osaan nimittäin kiekua varsin kovaa ja korkealta kun innostun.
Treenattiin myös vähän puomia ja keinua. Nyt on selvät sävelet miten niitä ruvetaan tästä jatkamaan, että eiköhän niistä vielä hienot saada! Puomi on siis ollut hidas ja keinulla Jedi on kanssa alkanut himmaamaan. Palataan askel taaksepäin ja tehdään siis yksittäisenä keinua. Pari kuukautta sitten se vihdoin saatiin kuntoon eikä olla sitä sen koommin muuten treenattu kuin radan osana. Pitää siis jatkossakin muistaa että sitä pitäisi treenata myös yksikseen. Varmaankin herkin este hajoamaan tuo keinu, sanoisin, siinä kun on niin monta useille koirille epämiellyttävää osasta.
Viikko sitten keskiviikkona Jedi oli treeneissä tosi poissaoleva, nuuhki kamalasti ja sitä kiinnosti enemmän toisen puolikkaan koirakot kuin minä tai agility. Mietin sitten siinä pääni puhki että mistä se johtui ja mitä nyt tehdään treenien, möllien ja kisojen kanssa. Päädyin sitten siihen lopputulokseen että ollaan tehty liian paljon. Kaksi edellistä viikkoa oli mennyt treeneissä, kolme kertaa per vecka. Turhan paljon. Ei ihme että Jediä väsytti. Päädyin myös siihen ratkaisuun että jätetään möllit ja maanantain treenit välistä, ja mennään silti virallisiin kisaamaan. Vähän jännitti keskiviikkona kun oli "kenraali"treenit seuralla että miten Jedi kulkee, no sehän kulki niin kovaa kuin jaloistaan pääsi :D Hyvillä mielin siis lähdettiin tänään kisaamaan vaikkei päästykään mölleihin tutustumaan uuteen halliin, ne kun pidettiin samassa hallissa.
Villähteen agilityurheilijoiden eli VAU:n järjestämiin kisoihin siis suunnattiin tänään. Kaksi agilityrataa sekä yksi hyppyrata, vaikka meillä se yksi nolla hyppyradalta jo onkin, mutta kokemuksen vuoksi! Kummallakaan agiradoista ei ollut keinua, mikä oli vähän kummallista. Täytyy myös sanoa että puitteet olivat todella mukavat, puolilämmin halli ja varsin kiva pohjakin. Ainoa miinus kaikuisuudesta, ei meinannut kuulutuksista saada mitään selvää.
Ensimmäisellä radalla olin vähän hätäinen alussa, joten tuli kielto. Lopussa Jedi meni viimeisen esteen ohi, enkä jaksanut ruveta sitä korjaamaan eli hylkyrata sieltä tuli. Ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä tuleeko hylky vai kymppi. Tällä radalla puomi oli myös todella hiiviskelyä eikä Jedi tajunnut laittaa etutassujaan maahan.
Toisella agiradalla puomi oli jo vähän nopeampi. Puomin jälkeiset hypyt vaikuttivat meille hankalilta joten mun ohjaus oli aika tönkköä ja varmistelevaa, mutta ainakin Jedi meni ne :) Ja niinhän tuolta radalta tulikin meidän toinen LUVA! Aikaa tuhlautui kontakteilla niin paljon että tultiin vasta toisiksi, mutta vielä ne nopeammiksi saadaan! Lisäksi halusin olla johdonmukainen ja vaatia Jediä laittamaan ne etutassut maahan, kun se ei kummallakaan kerralla jostain syystä niitä laittanut vaan jäi seisomaan kaikki tassut kontaktipinnalla.
Viimeinen rata oli sitten hyppyrata ja aikamoista luukutusta olikin! Mulla alkoi jo jalka painaa joten ohjaus jäi jälkeen, Jedi meni hypyn ohi ja sitten hyppäsi sen väärästä suunnasta. Mutta muuten olin tyytyväinen rataan. Ja Jedi olisi jaksanut mennä varmaan vielä muutaman radan lisääkin...
Maailman paras Jepsankeikka unisena ja onnellisena uuden palkintonsa kanssa
Ensimmäinen nolla tuli toiselta hyppystartilta ja toinen luva ensimmäisistä "kunnon" kisoista. En tahdo nousta kakkosiin liian nopeasti kun ykkösten radat on niin mukavia ja simppeleitä, mutta ei kai sille mitään voi jos ollaan niin hyviä! :D Seuraavat kisat on sitten kahden kuukauden päästä, sitä ennen treenataan paaaljon lisää varmuutta kontakteille.
