Treenilaiskuus se vaan jatkuu. Tarkoitus olisi kohta ottaa oikopolku joulutaukoon ja ottaa reilusti vaan koko loppuvuosi rennosti. Alkuvuodesta treenattiin useamman kerran viikosta ja jostain blogeista luin tällaisia "Agility ei ole enää koko elämä" -tyylisiä postauksia ja ihmettelin että miten se ei voisi olla. Karu fakta on vaan se että nyt on itsellä juuri sellainen olo, mikä on tietysti sinänsä hassua kun ottaa huomioon etten ole koko lajia harrastanutkaan kuin vasta parisen vuotta. Mutta sellaista elämä vaan on, välillä kiinnostaa asiat ja välillä ei. Tällä hetkellä ei aika ja kiinnostus riitä tekemään agilitya sellaisella innolla että hommassa olisi järkeä. Keinu on taas mennyt todella surkeaksi eikä se siitä parane kuin ahkeralla treenaamisella - tämänhetkinen "käyn treeneissä pari kertaa kuussa" -asenne ei ratkaise mitään. Myöskään mulla ei tällä hetkellä ole intoa ja aikaa panostaa Jedin fyysiseen kuntoon niin paljoa kuin agilitykoiralla pitäisi. Kyllä sen kanssa lenkkeillään ja liikutaan, mutta urheilevalla koiralla siihen tulisi liittyä erilaisia, lihaksiin eri tavoin vaikuttavia harjoituksia useamman kerran viikossa, ainakin omasta mielestäni, onhan hyvä lihaksisto ja lihaskunto koko lajin kannalta hyvinkin oleellista.
Ei me agilitya olla kokonaan hylkäämässä, mutta ainakin kunnon tauko on kohtapuoliin enemmän kuin paikallaan. Nyt keskitytään vaan enemmän arkiseen elämään, Tämähän tarkoittaa siis myös sitä että blogi tulee olemaan hiljainen siihen asti kunnes itseltäni löytyy kiinnostusta joko treenailla, kisata ja blogata taikka sitten innostusta riipustella jotain muuta jotain muuta. Siihen asti hei hei!
